*

rkoski Mahdollisesti hyödyllistä tietoa

Tom Waits remastered

Viimeisin Tom Waitsin CD julkaistiin vuonna 2011. Bad as Me on minullakin, mutta kun sen julkaisusta on jo niin pitkä aika, en ole aikoihin Tomppaa kuunnellut. Eilen sitten Facebookissa oli mainos, että Real Gone olisi saatavana remasteroituna useista striimauspalveluista. Niitä en ole aikaisemmin käyttänyt, kun niistä suurimmassa ja kauneimmassa eli Spotifyssä ei ollut edes King Crimsonia yhtään kappaletta kun noin 1 ½ vuotta sitten silloisen naisystävän vaikutuksesta sen tarjontaan pinnallisesti tutustuin. Youtubesta vaikuttaa löytyvän kaikki. Nyt kuitenkin Youtubesta ei löydy näitä Tompan remasterointeja. Ja niitä on enemmänkin. Mule Variations, joka on varsin mainio levy, ei ole remasterointina uudelleenjulkaisun arvoinen, mutta tuo Real Gone on ja Bad as me ja niitä on vielä lisää. Juuri nyt soi Blood Money remastered ja sekin on kuin uusi. Alla vanha versio Real Gonen parhaasta kappaleesta:

https://open.spotify.com/search/albums/tom%20waits

Tom Waits "syntyi" uudelleen levyllä Swordfishtrombones vuonna 1983 ja sen jälkeen hän on tehnyt aina tuoretta musiikkia eikä vanhan toistoa. Julkaisutahti tosin on ollut viime vuosina aika hidas. Bad as Metä edelsi Real Gone vuonna 2004. Vanha mies, jo 69-vuotias. Uudelleensyntymä remasterointeina on ihan kiva idea. Minä kuuntelen Tomppaa.

Lisäys illemmalla

Myös Tompan live-esitykset ovat erilaisia. Levyltä Rain Dogs kappale Cemetery Polka on minulle ollut aina sen jälkeen, kun kuulin jonkun pelaavan Angry birdsiä, sen tunnusmusiikin plagioinnin lähde, mutta musiikillisesti se on vain aika triviaali polkka, vai onko:

Sitten studiosta:

Aika iso ero. Nuo hyvät remasteroinnit, ja ainakin Real Gonen ovat tehneet itse Tom Waits ja Kathleen Brennan, ovat yhtä erilaisia kuin alkuperäiset.

Lisäys vielä myöhemmin samana iltana

Tuolla Hoist that rag -kappaleella soitti kitaraa Marc Ribot, jonka bändin, proteesikuubalaiset, ensimmäistä levyä Mikael Wiik soitti smultronstället- tai wiikend-radio-ohjelmassa vuonna 1998, mutta hän katosi sitten tutkaltani enkä huomannut, että hän soitti hienon Blnd Willie Johnsonin kappaleen Dark Was The Night (Cold Was The Ground) Scrosesen tuottamalla ja Wim Wendersin ohjaamalla filmillä The Soul of a Man osana filmisarjaa The Blues.

Marc Ribotin yhteydessä tuli esille myös nimi John Zorn ja sen kunniaksi hänen säveltämänsä:

Kyllä nyt on taas paljon mielenkiintoista kuunneltavaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Swordfishtrombones oli levy joka lopullisesti kolahti, vaikka olin jo silloin kuunnellut satunnaisesti varhaisempia. Franks Wild Years sitten räjäytti potin, minulle. Mainitsemasi Real Gone ja Mule Variatons ovat ihan listakärjessä myös.

Minulle heräsi mielenkiinto, että mitä uutta tai lisää tai parempaa remasterointi voisi niihin tuoda.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Sinun täytyy mennä niihin striimauspalveluihin kuuntelemaan itse. Lisäsin alustukseen yhden esimerkin, miten erilaisia live- ja studioesitykset hänellä voivat olla. Ei ne remasteroinnit ihan yhtä paljon parempia ole, mutta on niissäkin enemmän "kamaa".

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset