*

rkoski Mahdollisesti hyödyllistä tietoa

Tatinriesa ja muut herkkutatin kasvuhäiriöt

  • Kuva 1. Epämuodostuneita tatin jalkoja,
    Kuva 1. Epämuodostuneita tatin jalkoja,
  • Kuva 2. Oikeanpuoleisen riesa ei näy päälle.
    Kuva 2. Oikeanpuoleisen riesa ei näy päälle.
  • Kuva 3. Pillistössä selkeästi tatinriesaa.
    Kuva 3. Pillistössä selkeästi tatinriesaa.
  • Kuva 4. Epäilyttävä trio myöhään illalla.
    Kuva 4. Epäilyttävä trio myöhään illalla.
  • Kuva 5. Onko riesa levinnyt?
    Kuva 5. Onko riesa levinnyt?
  • Kuva 6. Orastavaa tatinriesaa lähikuvassa.
    Kuva 6. Orastavaa tatinriesaa lähikuvassa.
  • Kuva 7. Tatinriesan aiheuttama poimuinen pullistuma edestä.
    Kuva 7. Tatinriesan aiheuttama poimuinen pullistuma edestä.
  • Kuva 8. Pullistuman sivuprofiili.
    Kuva 8. Pullistuman sivuprofiili.
  • Kuva 9. Viipaloidussa jalassa ei näy merkkejä madoista.
    Kuva 9. Viipaloidussa jalassa ei näy merkkejä madoista.
  • Kuva 10. Viipaleiden toinen puoli.
    Kuva 10. Viipaleiden toinen puoli.
  • Kuva 11. Muotopuoli tatti.
    Kuva 11. Muotopuoli tatti.
  • Kuva 12. Liiaksi madonsyömä lakki ei kasva.
    Kuva 12. Liiaksi madonsyömä lakki ei kasva.

Jos et tunne tatinriesaa, älä poimi herkkutatteja, saat ruokamyrkytyksen. Tatinriesaa ei mainita sienikirjoissa ja se on hyvin vastuutonta. Ehkä joissakin mainitaan, mutta sellaista ei ole vielä tullut vastaan. Wikipedian herkkutatti-artikkelissa se mainitaan ja tatinriesa-artikkelissa on kuvakin, mutta ei ohjeita tunnistukseen ja väite, että tatinriesa aloittaisi leviämisensä pillistön pinnalta ei pidä paikkaansa.

Tatinriesa on vaikeahko tunnistaa luotettavasti sen leviämisen alkuvaiheessa. Jalka näyttää hieman epämuodostuneelta, mutta epämuodostumiin on myös muita mahdollisia syitä, jotka eivät tee jalkaa käyttökelvottomaksi. Varma tunnistustapa on haju, mutta jos haju poikkeaa herkkutatin hajusta, ovat bakteerit päässeet leviämään tatinriesan heikentämään sieneen jo jonkin aikaa sitten. Tatinriesa ei haise tai ei haise merkittävästi erilaiselta kuin herkkutatti. Tatinriesa ei myöskään ole myrkyllinen, mutta bakteerien erittämät myrkyt aiheuttavat ruokamyrkytyksen, käytännössä ripulin.

Tässä kohtaa on syytä mainita muita mahdollisia syitä mahan sekoamiseen. Sienet eivät kuulu kasvi- eikä eläinkuntaan. Niissä on esimerkiksi sienisokeria eli trehaloosia, jota ei löydy luonnossa kuin sienistä ja joistain hyönteisistä. Sienten proteiinitkin ovat poikkeavia. Wikipedian mukaan trehaloosi-intoleranssi on vatsavaivoja aiheuttava synnynnäinen ominaisuus, mutta todennäköisempi syy siihen, että maha menee sekaisin puhtaita sieniä syödessä on se, että niitä syödään äkillisesti liian paljon kerralla. Kaikki ruoka-aineet, joihin ei ole tottunut, voivat sekoittaa mahan, jos niitä syö äkisti liikaa.

Tatinriesa on kotelosieni, mutta se ei kasvata varsinaista omaa itiöemää vaan se loisii muun muassa herkkutatin päällä. Se tuottaa itiöitä kolmessa vaiheessa ja sen ensimmäinen vaihe muistuttaa hometta, jonka takia tatinriesan vaivaamia herkkutatteja luullaan usein homeisiksi ja kansanomaisesti sitä on kutsuttu "taudiksi".

Sienitieteessä tatinriesaa vaikuttaa tutkitun enemmän omana lajinaan kuin sen vaikutusta herkkutattiin. Sienestäjälle tatinriesa on riesa ja se kiinnostaa vain herkkutatin takia.

Tatinriesan tunnistaminen

Tatinriesasta löytyy hyvin vähän tietoa. Wikipediassa siitä on kolmella eri kielellä, suomeksi, englanniksi ja tsekiksi artikkeli. Artikkelien lähdetiedoistakaan ei ole paljon apua. Englanninkielinen versio viittaa useisiin painettuihin kirjoihin, joiden saatavuus voi olla heikko ja tatinriesaan liittyvä asiasisältö vähäistä. Netistä etsimästäni materiaalista luotettavimman tuntuinen on Helsingin yliopiston Pinkka - Lajintuntemuksen oppimisympäristön herkkutatti-sivu, jossa sanotaan:
"Yleinen tatinriesa (Hypomyces chrysospermus) loisii herkkutateilla ja tekee sienen syömäkelvottomaksi. Loisen läsnäolon huomaa aluksi tatin turvonneen pehmeästä jalasta ja lopulta koko sienen peittävästä homemaisesta rihmastosta, joka on aluksi valkoinen ja muuttuu lopulta keltaiseksi"

Herkkutatin lakissa tatinriesan tunnistaminen on melko helppoa. Ensin se alkaa tuottamaan itiöitä herkkutatin pillistössä ja se näkyy usein useana valkoisena pisteenä, jotka laajenevat melko nopeasti. Wikipediassa ollut väite, että tatinriesa aloittaisi leviämisensä pillistöstä perustuu todennäköisesti siihen, että vasta itiöistä lajin määritys voidaan tehdä luotettavasti. Seuraavaksi lakin pintaan alkaa muodostua valkoista homeen kaltaista kasvustoa ja tunnistaminen on helppoa jo etäältä.

Jos tatinriesa näkyy lakissa, sen tunnistaminen on helppoa, nopeaa ja luotettavaa. Joskus tatinriesaa on havaittavissa vain lakin toisella puolella ja osa lakista voi olla käyttökelpoista. Tämä on kuitenkin melko harvinaista ja tatinriesan näkyessä jo lakin yläpinnalla tatti kannattaa poimia pilkottavaksi vain huonona satovuotena. Usein riesaa on kuitenkin näkyvissä pillistössä joka puolella.

Kaikkein hankalinta tatinriesan tunnistaminen on silloin, kun lakissa ei näy siitä jälkeäkään. Tatin jalka saattaa olla monistakin syistä epämuodostunut. Oheisessa kuvassa 1 on tattien jalkoja, joissa ei ole tatinriesaa hajun perusteella. Vasemmanpuoleinen ei ole pyöreä, mutta juuressa olevat etanan syömäjäljet voivat selittää sen. Käyryys taas selittyy samalla tavalla kuin oikeanpuoleisen tapauksessa. Tatit kasvoivat ojan reunassa ja käyryydellä jalka käänsi lakin vaakasuoraan asentoon. Pientä pullistumista on havaittavissa taitekohdan ulkoreunalla ja kun jalassa on myös uurteisuutta, pitäisin todennäköisenä, että jalassa on tatinriesaa. Keskimmäinen kasvoi niin hankalassa kolossa, että sitä ei yhtenä osana saanut sieltä pois. Sen lakkikin on epämuodostunut, koska se on heikompi kuin sen yläpuolella osittain ilmassa ollut paksuhko puun juuri. Liian erikoinen tapaus, että osaisin veikata suuntaan tai toiseen. Oikeanpuoleisessa on lähes täydellinen pyöreä, kasvupaikan takia pyöreästi kaareva jalka. Jalka on kuitenkin hieman haljennut ja raosta näkyy hyvin, miten säikeistä herkkutatin jalka on. Jalkaa viipaloidessa paljastui, että halkeaman alkukohdassa oli vieraillut mato. Muuten jalka oli hyvin puhdas. Myös etanan syömäjäljet halkeaman kohdilla ovat voineet vaikuttaa. Tässä tatissa ei ole tatinriesaa, siitä olen varma.

Kuvissa 2 ja 3 on metsässä melkein vierekkäin kasvaneet herkkutatit. Kuvassa 2 oikeanpuoleinen on poimintapaikallaan niin, että lakista ei näe mitään vikaa, paitsi hieman syömäjälkiä. Kuvassa 3 näkyy pillistö, joka on samanlaisen "homeen" peitossa kuin toisen tatin lakki. Molemmat ovat selkeitä tapauksia, jäävät metsään.

Kuvissa 4 ja 5 on epäilyttäviä tapauksia myöhään illalla ja seuraavana aamuna. Ajatuksena oli, että koska aikaisemmin olen todennut tatinriesan leviävän hyvinkin nopeasti, olisi valokuvissa ero havaittavissa. Kuvien välisenä aikana ulkolämpötila oli alle 10 astetta ja alimmillaan noin 6 astetta. Se ehkä selittää, että eroja ei sienissä näy. Varovaisena ja haistamiskykyäni epäilevänä käytin vain oikeanpuolimmaisen tatin lakin, jossa näkyvät valkoiset kolot voisi selittää sama eläin, joka on syönyt pillistöä vierestä enemmänkin. Se lakki tuoksui selvästi herkkutatille.

Kuvassa 6 tatinriesa on ehtinyt jo pillistöön ja se alkaa tuottaa itiöitä. Nyt tunnistaminen olisi jo luotettavaa tatinriesan itiöistä mikroskoopin avulla.

Kuvissa 7 - 10 on melko tyypillinen ulkomuodon perusteella tunnistettavissa oleva tatinriesan vaivaama jalka. Herkkutatin lakissa siitä ei vielä näkynyt merkkejä eikä jalka haissut tarkkaankaan nenään erilaiselta kuin muotovalion herkkutatin jalka. Jalka on sekä pullistunut että poimuinen ja sen takia pidän lähes varmana, että jalassa oli tatinriesaa. Pullistuma on kuvattu edestä ja sivulta, jalka viipaloitu ja viipaleet kuvattu molemmilta puolilta. Jalkaa ovat etanat syöneet, joka voisi hieman selittää uurteisuutta, mutta pullistumiselle ei löydy syytä. Ilmeisesti mato on tehnyt hyvin lyhyen exkursion sillä puolella, jolla pullistumaa ei ole, mutta muuten jalka on matojen osalta täysin puhdas. Pullistumalle ei siis löydy muuta syytä kuin tatinriesa ja poimuisuuskin on niin voimakasta, että jälleen tatinriesa on todennäköisin syy. Lakin pillistö oli lähes valkoista

Muita yleisiä herkkutatin kasvuhäiriöitä

Herkkutatti on myös muiden eläinten ja hyönteisten suosiossa. Sitä järsivät oravat, myyrät ja etanat. Erilaiset hyönteiset munivat siihen ja munista kuoriutuvat toukat häiritsevät herkkutatin tasapainoista kasvua. Nämä kaikki voivat, ainakin periaatteessa, aiheuttaa samantapaisia kasvuhäiriöitä kuin tatinriesa. Tatinriesa on kuitenkin kaikkein vaarallisin, koska sitä on ennen sen itiövaihetta hyvin vaikea tunnistaa.

Kuvassa 11 on herkkutatti, jonka kasvua on estänyt toiselta puolelta kivi ja koko tatin poikkileikkaus on lähes puoliympyrän mallinen. Tämän yksilön pillistö on ehtinyt jo vihreäksi ja jalassa pitäisi tämän ikäisessä tatissa näkyä paljon uurteisuutta suurempia epämuodostumia, jos sitä vaivaisi tatinriesa.

Kuvassa 12 on herkkutatti, jonka lakki on suhteettoman pieni verrattuna jalkaan ja syy selviää lakin poikkileikkauksista. Joskus tämän tyyppisten yksilöiden jalka on paremmassa kunnossa, mutta hyvin usein niitä vaivaa myös tatinriesa. Metsässä Pienilakkinen herkkutatti, jonka jalassa on pullistumia ja tai poimuisuutta kannattaa useimmiten jättää poimimatta.

Varoitus tämän kirjoituksen epäluotettavuudesta

Olen kirjoittanut parhaan tietoni mukaan pelkästään kokeneen herkkutatin sienestäjän kokemuksella. Kaikista herkkutatin vaivoista tatinriesa on pelottavin. Madot ja niiden tuhot näkee paljaalla silmällä, mutta tatinriesasta voi siitä löytyvän tiedon vähäisyyden ja epäluotettavuuden takia sekä sen vaikean tunnistettavuuden takia esittää vain arvailuja. Minä olen yrittänyt parhaani.

Tatinriesa ei ole myrkyllinen. Miljoonat, ehkä kymmenet tai sadat miljoonat ihmiset ovat syöneet herkkutatteja, joissa on ollut tatinriesaa. Se ei todennäköisesti edes vaikuta merkittävästi herkkutatin makuunkaan, koska sen haju ei merkittävästi eroa herkkutatin hajusta. Edes ruokamyrkytykseen ei kuolla kuin todella harvoin.

Kaikkein pelottavinta on silti se, että tatinriesan heikentämään herkkutatin jalkaan on päässyt bakteereja, niiden eritteet haisevat, mutta lakissa ei ole tatinriesan itiökasvustoa, se säilötään yhdessä muun saaliin kanssa ja koko saalis on pilalla ja työ menetetty. Sellaisia herkkutatteja, joissa lakissa ei näy tatinriesaa, mutta jalka haisee epämiellyttävälle, on tullut vastaan. Haista aina herkkutatin jalkaa, jos se on vähänkin epäilyttävän näköinen!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Tämä on korjattu ja täydennetty versio aiemmasta kirjoituksestani tatinriesa, jonka poistan lähiaikoina sen sisältämien virheiden takia.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Kiitos, itse olen leikannut riesan pois, jos se on hento. Yhden lempipaikkani se on vallannut pahasti. Harmi.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Minulla oli mielessä, että pitäisi maistaa samalla tavalla ruuaksi valmistettua selvästi riesaista, mutta tatilta haisevaa jalkaa sekä muotovaliota tätä kirjoitusta varten, mutta en usko, että olisin eroa huomannut. Kukin tietenkin suhtautuu tatinriesaan omalla tavallaan. Minulla kun määrät on melko isoja, satokauden aikana käytännössä kaikki säilötään eikä laatua maistamalla tarkkailla, tulee vähän skitsoksi riesan suhteen. Jalkoja ja jalan osia menee roskiin enemmän.

Sellaisen makutestin kuitenkin tein, että paistoin herkkutattia ja männyn herkkutattia niin, että jalat, pillistö ja lakin malto olivat viipaloituna erikseen. Hiukan voita ja suolaa. Jalat olivat ihan hyviä, pillistössä on se tatin maku ja lakin malto oli mehukkain. Tattilajien välillä ei eroa ollut. Aiemmin olin samalla tavalla vertaillut herkkusientä ja -tattia. Herkkutatin pillistössä on oma makunsa, muuten ei erota.

No, herkkutatin jalka on se huonoin osa, vaikka hyvä onkin. Eräs nopea testaustapa, jota olen käyttänyt, on puristelu. Pehmeä voi olla myös matoinen ja kun riesakin pehmittää jalkaa, menee pehmeä jalka enempiä tutkimatta helposti roskiin.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Sekin olisi mielenkiintoista tietää, miten riesan leviämistä voisi estää. Kyllä saastuneet tatit voisi potkia kumoon, jos paikalle on muutenkin tullut. Jos riesa ei saa isäntänsä kautta kosteutta, ei se pysty tuottamaan toisen vaiheen kellertäviä itiöitä. Kuvissa olevan epäilyttävän trion kaksi epäilyttävintä on mädäntynyt nurmikollani ja edes ensimmäisen vaiheen itiöitä ei ainakaan paljon ole syntynyt.

Tatinriesa tuottaa itiöitä kolmessa vaiheessa. Yleisimmin nähty ja tunnistettu on sukupuoleton valkoinen, toista vaihetta on jo vaikeampi tunnistaa, se on keltainen ja edelleen sukupuoleton. Viimeisessä vaiheessa isäntäsientä ei enää tunnista ja itiöpöly on punertavan ruskeaa ja sukupuolista, lähde: _Rogers Mushrooms - Hypomyces chrysospermus_. Tuo itiöiden sukupuolisuus/sukupuolettomuus on minulle uutta ja mitä se tarkoittaa leviämisen kannalta?

Tämän kauden parhaassa paikassa on jäänyt mieleen yksi ojasta sen viereen nostettu maakasa, jossa on ollut suurin piirtein joka kerta siellä käydessä muutama valkoinen tattimuumio. Jossain netissä vastaan tulleista teksteistä väitettiin, että herkkutatin rihmastokin voisi olla riesainen ja sen takia itiöemät myös heti alusta lähtien riesaisia.

Taidanpa potkia jatkossa purkaen harmiani (kumisaappaat tietysti jalassa)..

Siitä kiitos takaisin, että sinun kirjoitustesi ohessa olleet valokuvat (ja Laurinkin) ovat saaneet minut kiinnittämään enemmän huomiota niihin. Tämä blogialusta kyllä hieman rajoittaa ja kuvista tulee vähän niin kuin oma tarinansa, jossa on vielä kuvatekstin pituudelle rajoitus.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn
Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Kirjoitus pääsi karuselliin. Hienoa, että tästä vielä ajankohtaisesta asiasta leviää tietoa. Esimerkiksi Ilta-Sanomien melko tuoreessa sieniliitteessä tatinriesaa ei mainita eikä Dalla Vallen sivuilla, vaikka ne ovat laajin yksittäinen tietolähde herkkutateista netissä.

Kovin suuri todennäköisyys, että lakissa ei näy tatinriesasta merkkejä ja silti jalka haisee, ei ole. Olen tällä satokaudella poiminut noin 180 litraa herkkutatteja ja yksi tapaus on tullut vastaan. Toinen asia on tietysti tietämättömät, jotka voivat leikata vähän "homeisen" lakin pois ja laittaa jo haisevan jalan koriin. Wikipedian väärä tieto leviämisen alkulähteestä jopa melkein rohkaisee siihen.

Olen kirjoittanut herkkutateista ja sienistä aiemminkin. _Sienestys ja sienten säilöntä_ on hyvä yleisesitys himosienestäjän opeista, _Herkkutatin varsinainen satokausi alkoi_ on tämän satokauden sienestyspäiväkirjan ensimmäinen osa, joka jatkuu kirjoituksella _Sienestyspäiväkirja, osa 2_ ja siihen ehkä kannattaa hypätä suoraan, jos viimeisimmät näkymät sienten sadosta kiinnostavat.

Käyttäjän leeou kuva
Leena Outinen

Varsin kiinnostavaa tattitietoutta, itselleni aivan uutta. Hieman kateellisena luin noista Raimo Kosken keräämistä tattimääristä.

Tänä vuonna olen löytänyt Kirkkonummen suunnalta vain kourallisen aiemmin keräämini tatteihin verrattuna. Paikka, mistä aiemmin kävin keräämässä 10 litran korillisen päivässä parhaimpana satokautena, on tänä vuonna ammottanut tyhjyyttään. Missä mahtaa olla syy? Korvasienikin kuten monet muutkin sienet ovat tavallaan paikkauskollisia. Korvasienen kohdalla ei tiemmä osata sanoa, miksi sieni voi kasvaa satoisana kymmenenkin vuotta samalla paikalla ja sitten kadota. Mahtaako sama tapahtua myös tattien kasvussa.

Tatinriesaa en tietoisesti ole tavannut kun en ole tiennyt siitä. Jos kohdalleni osuu ns. syöty tatti, syön mahdollisen jäljelle jääneen hyvännäköisen osan heti paikalla. Tähän mennessä kaikki on maistunut herkulliselta. Kotiin vien kuitenkin vain kokonaisia, täysin puhtaita tatteja jatkokäsittelyyn.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Pidemmälle edenneestä riesasta en laittanut valokuvaa, kun niitä löytyy runsaasti netistä. Esimerkiksi: http://www.nrm.se/sv/meny/faktaomnaturen/vaxter/kr... Herkkutatti kasvaa nopeasti ja hyvässä paikassa kannattaa käydä jopa päivittäin, kun ilmat ovat vielä lämpimät. Silloin tulee seurattua myös riesan etenemistä ja alkaa tunnistaa hyvinkin pitkälle edenneet riesaiset herkkutatiksi. Kyllä useat muutkin sienet "homehtuvat" eli niillä on oma riesansa, mutta herkkutatti on "vainotuin".

Tämä vuosi on herkkutatin osalta ollut melkoisen huono. Minun herkkutattipaikkani paras kohta on pitkän ja melko jyrkän rinteen pohjalla kulkevan tien oja. Sinne tulee paljon valumavettä ja kuivanakin aikana se on melko kostea paikka. Parempana vuotena siellä varmaan kasvaisi herkkutattia huonommissakin kohdissa, nyt vain varmoissa.

Viime vuonna herkkutattia oli niin paljon, että kori tuli täyteen parhaimmillaan kai vartissa. Oltiin niin tohkeissamme, että en ottanut aikaa. Montaa askelta ei tarvinnut ottaa ja aikaa kului lähinnä roskien kaapimiseen herkkutattien jaloista. Valitettavasti viime vuoden loppupuolella se metsä kaadettiin enkä tiedä miten siinä paikassa tatteja on ollut muina vuosina. Uskoisin kuitenkin, että se ei ole ollut mikään varma paikka huonompina vuosina. Sinnekin tulee valumavettä, mutta vähemmän kuin tämän vuoden paikassa.

Käyttäjän leeou kuva
Leena Outinen

Kiitos linkkivihjeestä! Näitä tatteja on kyllä tullut vastaan tänä vuonna aika paljon mutta olen tyytynyt vain kommentoimaan:"Harmi, noin nuorena homehtunut". Mielenkiintoni kohteita luonnossa on niin paljon että aika ei riitä kaiken kysymyksiä herättävän selvittämiseen.
Tänä vuonna olen huomannut muitakin lahottajia runsaskasvuisena. Tietynlainen lajiston runsaus luonnossa on epäilemättä yhteydessä sääolosuhteisiin.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kiitos. Hyvin valaisevaa tietoa, jota minulla ei ollut aavistustakaan ennen kuin tämän luin. Olen vaih ihmetellyt metsässä miksi jotku herkkutatit saavat valkoisen vaipan ja ovat niin oudon näköisiäkin.

Käyttäjän janiluopajarvi kuva
Jani Luopajärvi

Tuo tattiriesakohan se oli mikä sai tatit paisettaessa haisemaan lemänlannalle, eikä makukaan suuremmin hajusta poikennut? Roskiin menivät ja kyllä taisi hiukan vatsaakin moinen vääntää. Vaikka vähäiseksi elämykseksi maun puolesta jäikin, niin hajun lähteminen oli tiukassa.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Minullakin oli pitkään hyvin epämiellyttävä hajumuisto tatinriesasta tai itse asiassa varmaankin niistä bakteereista. Muistaakseni vuodelta 2004 tai 2005. Oikeastaan tämä oli jonkinlainen terapiakirjoitus. Kun jonkin epämiellyttävän asian tuntee tai tutkii riittävän hyvin, se ei enää pelota tai kammota.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset