rkoski Mahdollisesti hyödyllistä tietoa

Kaikki blogit puheenaiheesta Sienestyskausi

Piepponen oli niin oikeasssa, että...

T. Piepponen on Suomen sienivelho. Eilisen avaukseni kommentissa sienivelho toteaa näin.

 

Tieto piti paikkansa, illalla alkoi sade ja tatit jäivät terassin pöydälle. Aamulla se harmaa tatin taapero oli värjäytynyt ruskeaksi.

Kolme tattia

Sieniä syntyy sateella. Näin varmasti on kun meillä on satanut lähes joka ainoa päivä. En osannut varautua sieniveitsen tai vasun kanssa metsään, mutta kolme tattia siellä minua tervehtivät.

 

Pitänee tarkkailla tilannetta, sillä luonto näyttää olevan melko arvaamaton välillä.

Suomen sienitietämys, Toivo Rautavaara ja venäjän kielitaito

Sienisato on jokasyksyinen puheenaihe ja hyvä niin. Haluaisin tässä yhteydessä nostaa yhden henkilön framille, jonka ansiosta suomalaiset ovat olleet jo kauan Pohjolan ahkerimpia ja tietävimpiä sienestäjiä, selvästi kauemmin ja paremmin kuin ruotsalaiset tai norjalaiset. Harva kuitenkaan enää tietää, miten tuo sienitietämys tuli Suomeen. Professori Toivo Rautavaara syntyi Viipurissa ja oli (ehkä senkin ansiosta) venäjätaitoinen.

Sienivuosi 2014

Lounais-Suomessa sienivuoden 2014 merkittävin piirre on ehdottomasti ollut herkkutattien häkellyttävän suuri määrä syyskuun ensimmäisellä viikolla. Kuten kaverini sanoi nähtyään herkkutattipaikkani, kanttarellit kannattaa heittää korista metsään, jos herkkutattia löytyy siihen tapaan. Herkkutattia vain on niin paljon helpompi ja nopeampi jatkokäsitellä kuin mitään muuta sientä. Yksikään toinen sieni ei pääse lähellekään. Lampaankääpä on oma ehdokkaani kakkossijalle.

Kori täyteen yhdellä silmäyksellä ja vaarallisia metsäteitä

Kori täyteen yhdellä silmäyksellä

Päivän ensimmäinen sienestysreissu loppui lyhyeen korien vähäisyyden takia. Alueelle jäi monta hyvää kohtaa tutkimatta.  Oli minulla autossa lisää koreja, mutta olin jättänyt auton noin kilometrin päähän parhaimmasta paikasta. Parhain siis aikaisempien vuosien perusteella, sillä paikka  on minulle hyvin tuttu. Kävelin parhaimmalta paikalta noin 200 m ja hieman eri reittiä takaisin. Se oli sitten siinä, korit täynnä. Olisi sieltä varmaan saanut vaikka 10 korillista.

 

Tatit ovat saapuneet

Nyt on herkkutattikausi Oulussakin avattu. Aamulla ihastelin Hilkka Laronian aurinkoa ja tuli niin hyvä fiilis, että lähdin pentujen ja emän kanssa metsään. Otin ämpärin varoilta matkaan.

No sehän oli yön aikana pukannut tatteja lähimaastoon ja hupsista vain oli ämpäri täynnä.

Aamupalan jälkeen menin takaisin ja sieltä klöytyi kolme sangollista lisää täysin madottomia herkkutatteja.

Kyllä se Hilkan aurinko oli metka ilmestys, kun tuli niin hyvä tattipäivä, että ei koskaan ole minulle sattunut ennen.

Lissää aurikoja Hilkka-pien ja minulle paljon tatteja kuivuriin.

Olihan tuo vesi herkässä tänään

Onpa tuo vesi herkässä tänään, mutta herahtihan se kielellekin, kun pari herkkutattiakin löytyi. Eilen en huomannut siinä vielä mitään mutta tänään jo iltapäivällä seistä nököttivät polun laidalla odottamassa.

Aamulla satoi, mutta lähdin kuitenkin koiran kanssa metsään ja pari sangollistahan sieltä tuli. Paistoin ne pusseihin ja ajattelin käydä uudestaan ja otin myös pennut mukaan. Oikeastaan läksin pentuja ulkoiluttamaan kun sade taukosi hetkeksi.

Herkku vai punikki?

Matkalla ystävättäreni luo löysin ensimmäiset tatit. Ensiksi luulin herkkutateiksi kun toisen jalka oli niin paksu. Väri kuitenkin viittaa koivun punikkitattiin

Tien varsilla kasvaneita tatteja ei suositella syötäväksi kuten ei herkkusieniäkään, niihin kertyy raskasmetalleja autojen pakokaasuista.

Taidan kuitenkin tehdä näistä kauden ensimmäisen sienisoosin.

Julkaise syötteitä