*

rkoski Mahdollisesti hyödyllistä tietoa

Blues-painotteinen musiikkikokoelman ylläpitotarina

Minulla on ollut jonkinlainen yksityinen musiikkikirjasto jo melkein 40 vuotta. Aluksi se oli kela- ja C-kasettinauhoilla olevia kopiota radio-ohjelmista, omista ja kavereiden levyistä. MD-levyt ja HiFi-VHS-kasetit olivat välivaiheita.

Yleensä musiikkikirjastoni siirryttyä tietokoneaikaan sen laajentaminen on muuttunut ohjelmointiprojektiksi. Käyttöjärjestelmäni on Linux ja sen monipuolisen komentoriviltä toimivien ohjelmien tarjonta mahdollistaa yksinkertaisten shell-skriptien käytön musiikkikirjaston ylläpitoon.

Jos Linux ja ohjelmointi ei kiinnosta, hyppää otsikkoon "Jos kirjastosta ei löydy.." suurin piirtein jutun puoliväliin.

Myös sitä aikaisemmin otsikon Radio alta, sen alussa ja lopussa löytyy vähemmän tietokoneisiin liittyvää historiapainotteista mielipiteilyä. Linkeistä kannattaa silti poimia Mikael Wiikin ohjelma.

 

CD:t mp3-formaattiin

 

Runsas puoli vuosikymmentä sitten siirryin vähän jälkijunassa mp3-aikakauteen. Muunsin omat CD-levyt ja osan vanhasta arkistosta uuteen formaattiin. Sen lisäksi lainasin kirjastoista melkoisen määrän CD-levyjä kopioidakseni niitä. Operaatio oli niin mittava ja työläs, että automatisoin sitä ja ohessa dokumentoin automatisointia. Dokumentaatiota voi lukea englanniksi sivulta Ad-Hoc Clustering sekä suomeksi mm. reilu vuosi sitten julkaistusta kirjastani Linux - Tehokas hallinta, tukisivu.

Yli tuhannen CD-levyn käsittelyyn muutaman tietokoneen ryvästäminen ei ollut mielestäni yliampuvaa, varsinkin kun tuon ajan (2005 ja 2006) tietokoneille mp3-formaattiin muuntaminen oli hitaampaa kuin CD-levyn lukeminen. Muunnosskriptien pääperiaate oli, että kaikki ryppään koneet yrittivät käsitellä kaikki tiedostopalvelimen jaetut tiedostot, mutta varasivat juuri käsittelemänsä semaforitiedostolla eivätkä koskeneet muiden varaamiin tiedostoihin. Hyvin yksinkertaista klusterointia. Olen käyttänyt samaa semaforipohjaista klusterointia myös DVD-elokuvien käsittelyyn, mutta nyt uusien koneiden tehot ovat sitä luokkaa, että klusterointi ei enää ole kovin mielekästä.

Klusterointi on kuitenkin aina välillä edelleen hyödyllistä. Alunperin tallensin musiikin vain 128 kbps mp3-formaattiin. Mukana kulkevalle mp3-soittimelle halusin kuitenkin vähemmän tilaa vieviä 64 kbps mp3-tiedostoja. Siinä voi käyttää SD-muistikortteja ja 32 Gt-kokoiselle kortille mahtuu melkein koko kokoelmani tiukemmin pakatussa formaatissa. Sitä suurempia SDHC-kortteja ei ole. Piti siis tehdä kopio koko arkistosta. Hakemistorakenne on seuraava:

mp3
|-all 
|  |- levy1
|  |- levy2
....
|-all64
|  |- levy1
|  |- levy2

 

Hakemistossa mp3 on skriptit ja alihakemistoina all, jossa on 128 kbps mp3:t kukin albumi omassa kansiossaan. all64 on taas edellisen kopio, mutta piukempaan pakattuna. Koska sen sisältö on tarkoitus kopioida SDHC-kortille, jossa on VFAT-tiedostojärjestelmä, pitää tiettyjä merkkejä, kuten ?, <, > jne. korvata sallitulla merkillä, joksi valitsin _-merkin. Skriptin voi käynnistää samassakin koneessa useaan kertaan ja se on myös järkevää jos koneessa on moniytiminen prosessori. Muunnoksen suorittava lame osaa hyödyntää vain yhtä ydintä, jos ei sitten ole viimenäkemän jälkeen parantunut. Jotta skriptin eri instanssit eivät survoisi toistensa varpaita, varataan käsiteltävät tiedostot .reserved-päätteisellä tiedostolla, joka poistetaan, kun lame on käsitellyt tiedoston. Tiedostoa ei myöskään käsitellä, jos lopputuotos on jo olemassa. Skriptissä on sisäkkäinen silmukka. Ulompi käy jokaisen albumin läpi ja sisempi käsittelee albumin kappaleet. Sen lisäksi, että skripti voidaan käynnistää samassa koneessa useasti, se voidaan käynnistää muissakin lähiverkon Linux-koneissa, joissa on asennettuna lame. Kaikkein kätevin komento olisi:

for i in kone1 kone2 kone3 ; do ssh -c "if [ ! -d  /paakone/data/mp3 ] ; then mount paakone:/data /paakone/data ; fi ; cd  /paakone/data/mp3/all ; sh ../mk64all.sh " $i & ; done

 Edellä oletettiin, että halutaan työllistää myös koneet kone1-3, niille on asennettu paakoneen pääkäyttäjän ssh-avain ja kokoelma on paakoneella hakemistossa /data/mp3 sekä liitospisteet ovat olemassa. Koska ssh käynnistetään tausta-ajoon, lähtevät käskytettävät koneet heti töihin ja skriptin silmukoiden sisällä oleva rivi "echo At `date` $HOSTNAME starts.." kertoo mitä mikäkin työläiskone kulloinkin puuhaa. Jos mount-komentoa pääsee käyttämään myös tavallisena käyttäjänä ja samalle käyttäjälle on järjestetty myös kirjoitusoikeudet hakemistoon /data/mp3/, pitäisi tavallisena käyttäjänäkin homma onnistua.

Skriptissä on varmaankin puutteita. En enää muista miksi siinä käytetään lukitustiedostoa $i/lock ja mp3-tiedostojen id3-tagejä käsittelevä id3tag.sh ei enää toimi, jos tiedostojen nimi on muuttunut. Skripti on kuitenkin toiminut tyydyttävästi ja se on alla:

#!/bin/sh
# mk64all.sh
for i in *
   do
   VFAT=`echo $i | tr \" _ | tr / _ | tr '\' _ | tr '*' _ | tr \? _ | tr \< _ | tr \> _ | tr \| _ | tr : _ `
   echo $i
   if [ -d "$i" -a ! -f "$i/lock" ]
     then
     mkdir "../all64/$VFAT" >/dev/null 2>&1
     cd $i
     for j in *.mp3
       do
       VFATJ=`echo $j | tr \" _ | tr / _ | tr '\' _ | tr '*' _ | tr \? _ | tr \< _ | tr \> _ | tr \| _ | tr : _ `
       if [ ! -f $j.reserved -a ! -f ../../all64/$VFAT/$VFATJ ]
          then
             touch $j.reserved
             echo At `date` $HOSTNAME starts to convert $VFAT/$VFATJ
             lame -b 64 $j ../../all64/$VFAT/$VFATJ >/dev/null 2>&1
             rm -f $j.reserved
          fi
       done
     cp id3tag.sh ../../all64/$VFAT/  >/dev/null 2>&1
     cd ..
   fi
done

 

Radio

Aluksi syy kirjaston ylläpitoon oli se, että radio-ohjelmien tarjonnasta vain hyvin rajallinen osuus oli mielestäni hyvää musiikkia ja pääsääntöisesti sitä sisältäviä ohjelmia oli viikossa vain tunti tai pari. Heikki Harman, Heimo Holopaisen ja usein myös Jake Nymanin tekemät ohjelmat menivät talteen. Muuten en radiota paljon kuunnellut. Sitten tarjonta lisääntyi, tuli rock-radio eli peräti oma kanava ja yhä useampi toimittaja pyöritti samoja kappaleita. Seuraus oli ähky, ei koko ajan samaa. Joskus 80-luvun alkupuoliskolla löysin YLE:n ruotsinkieliseltä puolelta Mikael Wiikin ohjelman smultronstället, joka myöhemmin muuttui wiikend-nimiseksi. Siinä ei ollut toistoa kuin poikkeustapauksissa ja uutuuslevyjen parhaimmistosta poimittiin vain kohokohdat.

Radion tarjonnan lisääntyessä laatu laski ja viimeinen niitti oli powerplay-listat. Ohjelman vaihtuessa taas toinen toimittaja oli valinnut ne samat piisit siltä samalta listalta. Oli toki johonkin musiikkityyliin keskittyviä erikoisohjelmia ja kanavia, joilla powerplay-listat eivät hallinneet, mutta nekin kuulostivat melko nopeasti toistolta tai ohjelmien soittoaikoja ei viitsinyt seurata. Myös wiikend loppui ja Wiikin uusi ohjelma, terraario, radio helsingissä oli liian pitkä nelituntisena. Hän soitti melko paljon samoja kappaleita kuin YLE:n puolella. Kohdeyleisö oli varmasti suurimmaksi osaksi vaihtunut, mutta minulle se oli toistoa.  Hylkäsin radion kokonaan musiikinkuuntelutarkoituksessa joskus 2000-luvun alkupuolella. Radio Helsinkikin kuului vain netin kautta, mikä oli hyvä asia. Tallennuksen pystyi automatisoimaan melko helposti. Seuraava katkelma on vuonna 2005 ilmestyneestä kirjastani Linux Ylläpitäjän käsikirja, sen esipuheesta.

Tässä yhteydessä voisi esitellä jälleen "yksirivisen", joka on yllättävän tehokas. Kirjoitus-hetkellä www.shoutcast.com:in sivuilta löytää tiedot noin 30 000:sta Internetin kautta mp3-muodossa lähettävästä radiokanavasta. Eräs niistä on Radio Helsinki, jota muualla Suomessaei voi kuunnella tavallisella radiolla. Seuraava /etc/crontab-tiedostoon kirjoitettu rivi tal-lentaa kuitenkin ko. aseman ohjelmaa joka sunnuntaiaamu kello kahdeksasta kahteentoista ja varmuuden vuoksi minuutin enemmän molemmista päistä.

# Radio Helsinki, Terraario, su 7:59 - 12:01
59 7 * * 0 root cd /usr/local/mp3 ; \
/usr/local/bin/streamripper http://217.30.180.253:8000/ -q -l 14520

Streamripper ei ole vakiona Lineox Enterprise Linux 3.0:ssa, mutta se ja monta muuta saman-tyyppistä ohjelmaa löytyy osoitteesta http://sourceforge.net/ syöttämällä hakusanoiksi vaikkapa "mp3 stream ripper". -l 14520 tarkoittaa tallennusaikaa sekunneissa eli neljä tuntia kaksiminuuttia. Parametrin -q pitäisi lisätä tallennettavaan tiedostoon nousevan sarjanumeron, mutta se ei toimi. Yllä oleva versio tallettaa äänityksen siis aina samannimiseen tiedostoon. Koskahyvälaatuinen 128 kbps mp3-vuo vaatii vain 230 Mt tallennustilaa ja koko vuoden ohjelmat mahtuvat alle 12 gigaan, on järkevää lisätä esimerkkiin tiedostojen juokseva numerointi. Se järjestyy lisäämällä tiedoston päiväys sen nimeen ja paranneltu versio on seuraava:

# Radio Helsinki, Terraario, su 7:59 - 12:01
59 7 * * 0 root cd /usr/local/mp3 ; \
/usr/local/bin/streamripper http://217.30.180.253:8000/ -q -l 14520 ; \
cd "Radio Helsinki 128/incomplete" ; \
DATE=`date --reference=Radio\ Helsinki\ 128.mp3 +%x` ; \
mv Radio\ Helsinki\ 128.mp3 "`basename Radio\ Helsinki\ 128.mp3`.mp3.${DATE}.mp3"


Streamripper tallentaa alihakemistoon "Radio Helsinki 128/incomplete", joten sinne kannattaa ensin siirtyä. Päiväleima talletetaan muuttujaan ja esimerkiksi 5. 12. 2004 tehty versio tiedostosta "Radio Helsinki 128.mp3" siirretään mv-komennolla nimelle "Radio Helsinki 128.05.12.2004.mp3".

Huomaa, että /etc/crontab-tiedostossa ei voida käyttää tavanomaista tapaa jatkaa riviä \-merkillä vaan kaikki pitää kirjoittaa samalle riville. Kirjan sivulle esimerkkimme ei kuitenkaan mahtuisi.

Teimme siis yhdellä rivillä Linux-koneesta "radionauhurin", josta ei lopu nauha nykykokoisilla kiintolevyillä muutamaan vuoteen.

http://www.shoutcast.com/ toimii edelleen ja tänään 9. 12 2011 se listaa 47 939 ilmaista Internetissä toimivaa radiokanavaa. Terraario on lyhentynyt alkupäästä tunnilla ja sen verkkosivu on http://www.radiohelsinki.fi/ohjelmat-tekijat/ohjelmat/terraario/. En enää talleta Terraariota ja Radio Helsingin osoite on muuttunut, mutta komento "streamripper http://radio1.radiohelsinki.fi/ -q -l 10920" toimii suurella todennäköisyydellä ja sen käynnistysaikaa pitää siirtää tunnilla eteenpäin. Streamripper pitäisi nykyään löytyä helposti valmiiksi paketoituna, ainakin Fedora Linuxissa "yum search streamripper" tuotti tulosta. Luultavasti muissakin käyttöjärjestelmissä vastaava ohjelma löytyy.

Radiokanavat eivät voi tekijänoikeudellisista syistä tarjota musiikkiohjelmia podcasteina, joita voisi ladata koska tahansa. Sen takia tarvitaan omatoimisuutta.

Kaikuja menneestä  - Mp3.com, music.download.com ja archive.org

 

Mp3.comin sivuilla en koskaan käynyt, koska siellä väitettiin olevan laittomasti esillä musiikkia. Sen seuraajassa download.com:in musiikkiosastoon siirrettiin osa mp3.com:in "jäämistöstä". Siellä oli harrastelijoiden tai uransa alkuvaiheessa olevien artistien musiikkia, jotka eivät yleensä olleet päässeet levy-yhtiöiden listoille. Jonkin verran oli tunnetumpienkin muusikkojen näytekappaleita. Tosin en muista kuin Richard Thompsonin (http://en.wikipedia.org/wiki/Richard_Thompson_%28musician%29). Grateful Dead oli varmaan myös, ainoa bändi, jonka kaikki live-esitykset ovat vapaasti kopioitavissa. Music.download.com:sta pystyi kyllä käsin naputtelemalla lataamaan kappaleita, mutta vain yhden kerrallaan (ehkä kaksi tai kolmekin, mutta määrä oli rajallinen), joten suuremman määrän lataaminen olisi tarkoittanut pitkällistä päivystystä koneen ääressä. Tästäkin muodostui ohjelmointiprojekti. Käytin syntynyttä skriptiä ehkä yhteensä noin viikon kestäneeseen lataukseen, joten vältin varmasti hyvin kipeytyneen hiirikäden. Skripti on dokumentoitu kirjassani Linux Ylläpitäjän käsikirja. Jos muistan oikein, kirjan ilmestyessä music.download.com:in sivujen rakenne oli jo muuttunut, joten skripti ei enää toiminut ja nyt music.download.com:ia ei enää ole, se ohjaa lastfm.com-sivustolle.

Archive.org on hyvin varovainen tekijänoikeuksien suhteen. Grateful Dead sen kautta löytyy, vanhojen savikiekkojen kopioita, joiden tekijänoikeudet ovat umpeutuneet ja Creative Commons lisensoitua musiikkia. Enrico Caruson (1873 – 1921) ja Al Jolsonin (1886 – 1950) kootut teokset ovat suosituimmat musiikkilataukset, joten jos on niin vanhasta materiaalista kiinnostunut, archive.org voi kiinnostaa.

 

 

Jos kirjastosta ei löydy..


Turun seudun kirjastot tekevät yhteistyötä. Vaski-kirjastoihin kuuluvat erityisesti Turun ja Raision kirjastot, joiden musiikkiosastot ovat joukon parhaat. Martin Scorsesen tuottaman Blues-sarjan nähtyäni alkoi kiinnostamaan vanhat delta-blues-mestarit. Erityisesti Son House, jonka kitaransoittotyyliä vastaavaa en muista ennen kuulleeni. Lähinnä tulee mieleen ehkä Wilko Johnson.. Vaski-kirjastoista löytyy yksi kokoomalevy, jolla on yksi Son Housen kappale. Muutkin mielenkiintoiset artistit tuottivat samaan tapaan laihoja etsintätuloksia. Enempää en viitsinyt tuolloin etsiä, mutta asia jäi vaivaamaan.

Toinen vaivaava esimerkki on (Reverend) Gary Davis, josta kiinnostuin Jorma Kaukosen kautta. 2. 12. 2011 Turussa konsertoineen Kaukosen ohjelmistossa mielenkiintoisimmat sävellykset olivat Gary Davis -covereita. Vaski-kirjastoista löytyy yksi kokoomalevy, jolta yksi kappale.

Kolmas esimerkki on R. L. Burnside. Hänen levyistään löytyy sentään yksi Raision kirjastosta, mutta se on hänen uudempaa tuotantoaan, A ass pocket of whiskey, vuodelta 1996, jota ei välttämättä voi kutsua enää bluesiksi. Ihan hyvä levy kylläkin.

Youtube täydentää kirjastoa

 

Burnsiden löysin kiitos Veikko Sorvaniemen blogikirjoituksen. Hänen jutussaan oli Youtube-linkkejä ja niiden kautta löytyi lisää. Esimerkiksi soittolistalla Youtube mix for R.L. Burnside on 87 kappaletta, jotka esittelevät hyvin koko Burnsiden tuotannon. Vastaavilla Son Housen ja Gary Davisin soittolistoilla on suunnilleen yhtä paljon musiikkia. Jos vanhojen tallenteiden äänenlaatu ei tyydytä, voi etsiä esimerkiksi Jorma Kaukosta tai Ry Cooderia, mutta myös muita perinnemusiikkia kunnioituksella esittäviä artisteja löytyy paljon, ilman kunnioitusta ehkä enemmän.

Youtuben normaali käyttö on flash-videoiden katselua tai usein enemmänkin kuuntelua. Esimerkiksi Burnsiden kappaleissa on useimmiten näkyvissä vain albumin kansi. Jos ne muuntaa mp3-tiedostoiksi ei menetä juuri mitään. Oikeastaan päinvastoin, silloin ne ovat siirrettävissä myös mp3-soittimeen tai auton soittimeen. Tästä ei ehkä kuitenkaan kannata tehdä ohjelmointiprojektia.

Esimerkiksi Firefoxiin löytyy useita lisäosia, joilla mp3-muunnoksen voi tehdä. Olen toistaiseksi kokeillut vain YouTube mp3 1.0.4:sta. Asennuksen ja Firefoxin uudelleenkäynnistyksen jälkeen Youtuben sivuilla flash-soittimeen ilmestyy uusi kieleke Download mp3. Kun sitä näpäyttää aukeaa uusi selainkieleke osoitteeseen http://www.youtube-mp3.org/, kyseinen palvelin lataa Youtuben sivuilta videon omalle levylleen, poimii sen ääniraidan mp3-tiedostoon ja sivulle ilmestyy Download-painike, joskus parissa sekunnissa, jos ääniraita oli jo palvelimella tai yleensä alle puolessa minuutissa. Järjestelmä on täysin käyttöjärjestelmäriippumaton. Huonoja puolia on se, että palvelu rajoittaa latusten määrän 15:een puolen tunnin aikana ja välillä kysyy CAPTCHA-kysymyksiä. Tämä on ymmärrettävää palvelunestohyökkäysten takia. Toinen lupaavalta vaikuttava lisäosa löytyy osoitteesta http://www.video2mp3.net/. Siitä on myös versiot Google Chromelle ja Safarille.

En ollut aikaisemmin tutustunut tarkemmin Youtuben musiikkitarjontaan. Reilu viisi vuotta sitten, kun edellisen kerran merkittävästi laajensin kirjastoani, sitä ei tainnut edes vielä olla. Nyt siellä näyttää olevan kattavasti suosittujen artistien näytekappaleet. Esimerkiksi Tom Waitsin uuden levyn Bad As Me kaksi näytekappaletta löytyvät helpommin Youtubesta kuin vanhasta muistista levy-yhtiön eli www.anti.com:in sivuilta, ei ihan heti löydy, kuitenkin selailemalla uutisia ilmenee, Tom Waitsilla onkin oma hieno sivusto, josta ne vihdoin voi kuunnella. Toinen uusien artistien kappaleiden luokka on live-esitykset ja TV-esiintymiset, joita levy-yhtiöt eivät voi, halua tai viitsi pyytää poistamaan Youtubesta. Esimerkiksi Ry Cooderin ja John Lee Hookerin yhteisesiintymisiä useilta eri vuosilta löytyy haulla "Ry Cooder John Lee Hooker" 163 kappaletta. Niistä usea on ladattu jo kaksi vuotta sitten, joten eivätköhän ne ole siellä laillisesti. On mielenkiintoista seurata miten Ry tarkasti seuraa vanhan mestarin soittoa.

Toisaalta Youtuben sisältöä ei ehkä kannata lähteä kopiomaan. Esimerkiksi älypuhelimissa on usein niin vähän tallennustilaa ja kiinteähintaiset data-yhteydet niin edullisia, että suora käyttö voi olla järkevämpää. Esimerkiksi Nokian E90 toistaa DNA:n halvimmalla 5 Euroa kuukaudessa maksavalla data-liittymällä Youtubesta jopa liikkuvaa kuvaa ilman puskurointia, jos yhteys on hyvä eli on "täydet palkit". E90 taitaa ymmärtää vain korkeintaan 2 Gt kokoisia microSD-muistikortteja, joten sinne ei kovin paljoa musiikkia mahdu. Wlania käytettäessä samalla puhelimella yhteysnopeuden mahdolliset ongelmat ovat jossain muualla. Toisaalta taas E90:n Youtube-soitin toimii vain, kun puhelimen kansi on auki, se haluaa välttämättä näyttää kuvaa eli kuluttaa akkua enemmän ja silloin puhelinta ei voi oikein laittaa taskuun ja käyttää mp3-soittimen korvikkeena. Toinen kopioimista puoltava seikka on kiinteiden Internet-yhteyksien laatu, joka on heikko useissa paikoissa. Itse asun Kaarinassa lähellä Turun rajaa vanhalla omakotialueella. Muuton jälkeen reilu pari vuotta sitten suurin tarjolla ollut nopeus oli 8 Mbps, mutta alussa se ei ollut lähellekään sitä ja yhteys katkeili usein. Onneksi entiseen paritaloon tuli kaksi linjaa ja se toinen oli parempi. Katkeilu kuitenkin jatkui, kunnes asentaja löysi selvän murtumakohdan. Nyt katkeilu on palannut. Vanhat hauraat kuparit..

 

 

Musiikkikokoelman kuuntelu



Ehkä yllättävä otsikko. Oletko tutustunut musiikkikokoelman soitto- ja hallintaohjelmaan nimeltä Amarok. Ensinnäkin se on saatavilla Linuxin lisäksi myös Windowsille ja OS X:lle. Haluan esitellä siitä vain sen kontekstipaneelia. Amarokissa voi olla useita paneeleja auki. Ensimmäisissä versioissa vakiona oli kokoelma, soittolista ja konteksti. Mielestäni kaikkein tärkeimmät sovelmat kontekstipaneelissa ovat Wikipedia, joka hakee esiintyjää tai soivaa kappaletta käsittelevän sivun ja näyttää sen kuten www-selaimessa sekä Lyrics, joka hakee soivan kappaleen sanoituksen, jos se on Internetissä saatavilla. Nämä ovat olleet Amarokissa jo vuosia. Uudempia sovelmia ovat Videoclip, joka etsii soivaan kappaleeseen liittyviä videoita Youtubesta sekä Photos, joka etsii esiintyjästä valokuvia Flickr.com-palvelusta. Muitakin vastaavia on lisää. Amarok siis yhdistää Internetistä löytyvää tietoa paikalliseen kokoelmaan ja sitä on yleensä paljon. Amarokin iskulause on "rediscover your music".

Kontekstipaneelin dokumentointi löytyy osoitteesta http://userbase.kde.org/Amarok/Manual/AmarokWindow/ContextPane, itse ohjelma Linuxissa helpoimmin "yum install amarok", yumin tilalle apt-get riippuen levitysversiosta tai onhan niitä graafisiakin.. Muille käyttöjärjestelmille tie onneen on http://amarok.kde.org/wiki/Download.

Joskus nuorena kävi mielessä, miten kivaa olisi olla musiikkitoimittaja, tutkia YLE:n laajaa levystöä ja painettuja julkaisuja. Nyt suurinpiirtein sama on tarjolla Internetin ansiosta hyvin pienellä vaivalla. Eniten kuuntelen nykyään musiikkia kuitenkin autossa ja ajoittain mp3-soittimella. Taustamusiikkia, joskus harvoin enää innostuu enemmän.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

Reverend Gary Davis on kyllä kovaluu. Oletan, että eräs Kaukosen Davis-laina oli Death don't have no mercy -piisi, joka on jäätävän hieno piisi- Reverend itsessäänkin oli mielenkiintoinen persoona.

Jos Burnsidestä pidit niin kannattaa tutustua samoilla seuduilla asuneeseen Junior Kimbroughin tuotantoon.

Junior Kimbrough "Sad Days, Lonely Nights"
http://www.youtube.com/watch?v=lm06GowX3gU

Loistava The Black Keys levytti teki EP: verran Kimbroughin piisejä:
http://www.youtube.com/results?search_query=black+...

Onko Uncensored History of the Blues -blogi tuttu? Siellä voi kuunnella/ladata 54 osainen nettiradio-ohjelman
Jokaisessa ohjelmassa on jokin teema, johon liittyviä vanhoja bluespiisejä soitetaan. Jos käytät Itunesia niin Itunesin shopin kautta saa ladattua kaikki jaksot yhdellä kertaa. Yksi jakso kestää noin kymmenen minuuttia.

http://uncensoredhistoryoftheblues.purplebeech.com...

Oletko muuten kuullut Ry Cooderin uuden levyn, siinä on kunniaa tekevä piisi:

John Lee Hooker for President
http://www.youtube.com/watch?v=kkugOZhcjeM

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Ensin lyhyemmät kommentit.

"Jos Burnsidestä pidit niin kannattaa tutustua samoilla seuduilla asuneeseen Junior Kimbroughin tuotantoon."

Levy first recordings vuodelta 1966 oli selvästi paras. Keskinkertainen kitaristi, hyvä laulaja ja sävellykset sen mukaan. Myöhemmissä soittotaito oli heikentynyt ja tuskin jaksoi laulaa, mutta oli oppinut tunnelman luomisen. Sen takia The Black Keysin coverit kuulostavat ihan hyviltä, kun alkuperäisesitysten viat ei häiritse.

"Oletko muuten kuullut Ry Cooderin uuden levyn"

Joitakin kappaleita. Ry osaa todella soittaa ja tällä kertaa aika vahvaa yhteiskunnallista kannanottoa. Pitää tutustua tarkemmin, ehkä ostaa. Ensimmäisen Ryn levyni ostin, koska se oli digitaalisesti masteroitu, Bop till you drop. Sitä tuli kuitenkin kuunneltua yllättävän paljon.

"Onko Uncensored History of the Blues -blogi tuttu?"

Niin varhaisilta ajoilta, että tallenteiden laatu on rasittavan huono ja blues oli vielä aika kehittymätöntä. Bluegras sen sijaan samalta ajalta on kiinnostavaa. Esim. Kaukosen Blue Country Heart on bluegrassia kieltolain ajoilta. Niin ja Coen veljesten O brother where art thou ja sen musiikista tehty puolidokumentti innostivat myös. Voisi löytöretkeillä wikipedian ja youtuben avulla..

Enkä oikein usko, että sieltä löytyy tuntemattomia suuruuksia. Burnside meni landelle pakoon Chigagon väkivaltaisuutta ja Son House teki vielä pidemmän katoamistempun. Ura ei vaan ollut niin hieno katkon takia. Reverend Gary Davis leimataan hyvin usein gospeliksi ja varmaan muitakin enemmän tai vähemmän väärin leimattuja löytyy. Mutta lycka till blogisarjallesi, jossa vähän lupailet tuntemattomia suuruuksia vielä neljä lisää.

"Reverend Gary Davis on kyllä kovaluu. Oletan, että eräs Kaukosen Davis-laina oli Death don't have no mercy -piisi, joka on jäätävän hieno piisi."

Menin konserttiin tarkoituksella huonosti valmistautuneena. Kontrastina oli lämppäribändi, joka soitti melkein pelkkää Creamiä ja muutamia suomi-klassikoita. Jälkimmäisistä pari oli ennestään tuntemattomia tai unohtuneita, mutta Creamit olen oppinut ulkoa jo aikaa sitten ja ainoa jännitystekijä oli, osaako kaverit soittaa kaikki biisit. Osasivat kyllä, mutta vähän epäreilua, että Maijanen sekä Silvennoinen olivat Claptonin sijasta. Siis vähän tylsää, kun ei ollut oikein Cream-tuulella. Aika vähän aikaa, kun olin katsonut TV:stä tallennetun Creamin jälleennäkemiskeikan 2005 Albert Hallissa.

Kaukonen esiintyi Barry Mitterhofin kanssa soittaen akustista. En ollut aikaisemmin kuullut häntä samalla kokoonpanolla ja aika suuri osa kappaleista oli outoja. Hänen soololevyistään minulla on Quah ja Blue Country Heart eli 2/14. Piti siis pinnistellä, että pystyi seuraamaan musiikkia. Reverend Gary Davisin piisit olivat vaikeimpia ja taidokkaimpia, muuta en muista ;) Ainoa vastaava kokemus on ollut Trio töykeät -setti Porin jatseilla muutama vuosi sitten. Töykeiden kappaleita olin sitä ennen kuullut vain satunnaisesti eikä omissa kokoelmissa ollut yhtään. Hyvää ja ennen kuulematonta musiikkia kuunnellessa pyrin seuraamaan sen rakennetta ja toiston määrää enkä edes osaa sanoa pidänkö siitä. Kaukosen setissä oli tosin yksi tylsä kappale, suomalaista kansanmusiikkia.. Hän väitti sitä kauniiksi, minusta mitäänsanomatonta toistoa.

Toisto musiikissa on jännä asia. Jos sitä on liikaa, se on tylsää, jos taas ei yhtään, musiikki ei kerro tai välitä mitään. Toistottomasta musiikista on toinenkin mielipide, että se olisi rumaa. Osoitteessa http://www.tekniikkatalous.fi/viihde/tama+kappale+... on suomenkielinen referaatti videosta: http://www.youtube.com/watch?v=RENk9PK06AQ Musiikki alkaa kohdassa 7:45.

Minun mielestäni musiikin rumuus riippuu kuulijasta. Jos ei tunne esitettävän musiikin sääntöjä, se voi kuulostaa vastenmieliseltä, pelottavalta tms. Parhaana esimerkkinä tulee mieleen Igor Stravinskin kevätuhrin ensiesitys Pariisissa 1910-luvulla. Lehdet otsikoivat skandaalista ja musiikki haukuttiin kamalaksi. Sen jälkeen 1900-luvulla kuultiin varmaan kaikki mukaanlukien edellisen videon Schönbergin yritykset dissonanssiin. Klassista tai taidemusiikkia en kuuntele paljon, Bach, Stravinsky, ja Weill ovat riittäneet viime vuosina, mutta elokuvissa sitä käytetään. Kubrikin hohdossa on aika hyvä kokoelma musiikkia, joka tottumattoman korvaa pyrkii epämiellyttämään. Ehkä Eyes wide shotissakin, minusta vaan oli hyvin kiehtovaa. Rokin puolella Captain Beefheartilta esimerkiksi Doc at the radar station on useiden muiden mielestä ollut kamalaa. (Sitä tuli kuunneltua aikoinaan paljon.) Lou Reedin http://en.wikipedia.org/wiki/Metal_Machine_Music ia en kuitenkaan viitsinyt kuunnella montaa minuuttia.

Heikki Jurvelin

Netin kautta kuuluvia radio-ohjelmia voi hakea esim. seuraavan linkin kautta:
http://www.live365.com/index.live

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Blogikirjoituksessani oli ehkä vähän liiankin monta teemaa, osa julkituotuina, osa hieman piilossa. Yksi niistä oli tallennearkiston formaatti ja media ja niiden väliset muunnokset. Se, että näitä käsiteltiin, johtuu aktiivisesta laiskuudestani.

Kopioin aikoinaan LP-levyjä 10,5" kelanauhoille siksi, että keloja joutui kääntämään tai vaihtamaan vain kerran, kun vastaavasti LP-levyjä joutui kääntämään tai vaihtamaan 8 kertaa. Olisin mielelläni käyttänyt 9,5 cm/s nauhanopeuden sijaan 4,75 cm/s nopeutta, kuten C-kaseteilla, mutta äänenlaatu kärsi liikaa. Tietysti oli muitakin syitä, mutta tuo oli eräs tärkeimpiä.

Tietokoneaikaan siirryttäessä mahdollisuudet olla aktiivisesti laiska moninkertaistuivat. Skriptikielen Perl luoja Larry Wall lienee kuuluisin aktiivisesti laiska, katso http://en.wikipedia.org/wiki/Larry_Wall#Virtues_of... , Samalla saatoin olla myös "Kärsimätön - Kiukku, jota tunnet tietokoneen ollessa laiska" (toinen ohjelmoijan hyve), joten kirjoitin skriptejä, joilla pystyi työllistämään tietokoneklusterin tai kaikki lähiverkon laiskat koneet.

Toinen tähän melko tiukasti liittyvä teema on oman vai ulkoistetun tai pilvityyppisen palvelun käyttö tai broadcast-tyyppisen palvelun käyttö. Tästä aiheesta löytyy lisää mm. eilen julkaistusta HS:n kolumnista osoitteessa http://www.hs.fi/kotimaa/J%C3%A4%C3%A4hyv%C3%A4ise... . Kirjoittaja ei osaa olla tietokoneavusteisesti aktiivinen laiska, joten hänen ratkaisunsa ovat erilaisia.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset