rkoski Mahdollisesti hyödyllistä tietoa

Chapmanin keppi

Keppi on mahtava soitin, joka ikään kuin yhdistää klassista soittimista pianon, kitaran, basson, sellon ja viulun ominaisuudet. Fyysisesti se näyttää kitaran kaulalta, mutta kieliä on enemmän, joko 8, 10 tai 12. Koska se on sähköinen, siihen voidaan yhdistää pedaaleja, joten kaikkia sormia sekä jalkoja voidaan käyttää sen soittamiseen, kuten urkuja.

Tietääkseni kukaan merkittävä säveltäjä ei ole vielä säveltänyt mitään kepille, mutta sillä voidaan soittaa myös vanhojen mestareiden teoksia, kuten Trey Gunn Robert Frippin jousikvinteton esityksen alussa pariminuuttisena soolona alla J. S. Bachin virtuoosisen kromaattisen fantasian ja fuugan D-mollissa (BWV 903).

Tony Levin on ehkä tunnetuin kepin soittaja, joten annan hänen alla esitellä tarkemmin kepin ominaisuuksia.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Ei tullut fantasiasta kuin puolet, ja fuugaa ei ensinkään...

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Olet aika tarkkaan oikeassa. Bachin teoksen kokonaiskesto on noin 10 minuuttia ja Gunn tiivistää sen alle kahteen. Fuuga-osuus taisi tosiaan jäädä kokonaan pois, mutta fantasia on pikaisen tulkintani mukaan tiivistelmä.

Kunnioitan suuresti J. S. Bachia, mutta olen kuunnellut esim. Matteus-passion vain kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran Mendelsonin sovituksena elävänä Logomossa vajaa 10 vuotta sitten ja pitää myöntää, että puolivälin tienoilla oli vähän epätoivoinen olo. Voiko Bachin arvostetuimpiin kuuluva teos olla vaan tylsä ja tekotaiteellinen. Olihan se vähintäänkin keskinkertaista aikansa musiikkia, mutta silti. Tässä kohtaa pitää kertoa, että sen kesto on yli kolme tuntia. Ulkomuistista sanoisin, että viimeinen puolituntinen oli nirvanaa, joka oikeutti alun tylsyyden ja sen ymmärsi jotenkin tarpeellisena alkusoittona.

Bachin aikaan musiikin kuuntelijat olivat huomattavan vähemmän harjaantuneita jo senkin takia, että musiikkia ei pystynyt toistamaan hiiren näpäytyksellä tai sormella tökkimällä. Nykyihmiselle sen ajan slow-musiikki on aika hidasta. Yllä wikipedia-linkin kautta voi kuitenkin kuunnella koko alkuperäisen teoksen.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Fantasiassa on 79 tahtia. Gunn soittaa sitä tahdin 27 alkuun, kutakuinkin niin kuin nuoteissa lukee, ja yksinkertaisesti lopettaa sitten (kesken harmonisten jännitteiden). Että ei sen kummempi "tiivistelmä".

Kuulijoiden harjaantuneisuus on monisyinen kysymys. Kuulijoita on kovin erilaisia tässä suhteessa, ja niin oli jo Bachin aikana. Sikäli harjaantuneita kuulijoita saattoi olla enemmän, että oli olemassa musiikillinen yleistyyli tai -kieli (syntaktisine sääntöineen), jonka pohjalta omintakeinenkin luomistyö ponnisti ja johon kaikki musiikin kanssa tekemisissä olevat pakostakin harjaantuivat.

Matteus-passio on informaatiosisällöltään aikamoinen pläjäys yhteen pötköön kuunneltuna. Sen kaikkia rikkauksia voi tuskin hahmottaa kertakuulemalta, ellei satu itse olemaan Bach. Mutta siitä voi nauttia monin tavoin, kuten tuohon nirvana-moodiin vajoamalla.

Bachia arvosteltiin liiallisesta komplisoituneisuudesta jo hänen elinaikanaan. Mutta tuohon komplisoituneisuuteen liittynee se, miksi Bach on koettu ajattoman vaikuttavaksi pikemmin kuin helppotajuisemmat ja aikanaan muodikkaammat säveltäjät. Voisi puhua myös tietynlaisesta täyteydestä, joka heijastaa kaikkien keinojen suvereenia hallintaa, tai tinkimättömyydestä (esim. kromatiikan rohkeudessa, kontrapunktisten haasteiden pelkäämättömyydessä).

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #3

Kiitos lisäselvityksestä. Minulla oli tarkoitus kirjoittaa vain soittimesta enkä sen takia tutustunut siihen ihan mahtavaan tietomäärään, joka löytyy Bachista jo vaikka wikipediasta.

Se oli vinyyliaikaan, kun kahlasin rajoittuneesti klassisen musiikin läpi ja ensimmäinen Bach-levyni oli Die Kunst der Fuge -kamariyhtyesovituksen loppu-osa, joka löytyi ale-hyllystä. Edelleen paras kuulemani sovitus. Sitten ostin kehutuimmat ja pääteoksina pidettyjä edelleen vinyyleinä, mutta Matteus-passio jäi uupumaan. Kun sen sitten pääsi ilmaiseksi katsomaan ja kuulemaan livenä, ajattelin, että koko Bach on kuultu.

Wikipedian Bach-sivulla on lista Bachin sävellyksistä (suomenkielisellä vajaampi). Sen avulla saa rakenteisen kuvan koko tuotannosta ja minä voin helposti tarkistaa, että tosiaan koko Bach on kuultu. Kiitos siitäkin, että sait minun tekemään tuon huomion.

Tämän blogin suosituimmat