*

rkoski Mahdollisesti hyödyllistä tietoa

Koiranruuan syömisen tärkeydestä

Minun täytyy heti näin alussa tunnustaa, että minä en ole koskaan syönyt koiranruokaa, koska olen kissaihminen. Kissanruokaa kuitenkin olen maistanut. Se tapahtui asuessani Ruotsissa 80-luvulla. Ennen sinne muuttoa kissani suostui syömään suomalaista kissanruokaa vasta paastottuaan pari päivää. Ruotsissa oli kuitenkin ihan erilaisia kissanruokia. Niitä joita täällä Suomessakin nyt on, kun tuontirajoitukset on poistettu. Kissalle kelpasi ja minunkin sitten piti maistaa ihmeissäni.

Miksi koiranruoka? Kyse on termistä dogfooding, joka tuli taas vastaan ihan mielenkiintoisessa TED talkissa, Why our screens make us less happy, aivan sen alussa. Puheessa esitellään ihan aito ongelma, johon yritän esittää oman vastaukseni hieman myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Mutta tuo termi. Wikipediasta löytyy varsin hyvä artikkeli siitä ja minun mielestäni paras kohta:

 

In 1989, Donald Knuth published a paper recounting lessons from the development of his TeX Typesetting software, in which the benefits of the approach were mentioned:

Thus, I came to the conclusion that the designer of a new system must not only be the implementor and the first large-scale user; the designer should also write the first user manual. The separation of any of these four components would have hurt TeX significantly. If I had not participated fully in all these activities, literally hundreds of improvements would never have been made, because I would never have thought of them or perceived why they were important.

— Donald E. Knuth, "The Errors Of TeX"[12]

 

Paras sen takia, että kirjoissani käyttämäni LaTeX (lausutaan lateh eli X mehikolaisittain) on vain TeX-makrokokoelma ja TeX on siis sen "moottori".

Tässä kohtaa minun täytyy taas hieman harhautua ja väittää, että jokainen hyvä ohjelmoija on kehittänyt hyvin lähellä tutkivaa oppimista olevat menetelmät. Jokainen tuotekehittäjä, voisi jopa väittää. Tosin kyllä minä opin paljon myös lehtijuttuja kirjoittamalla, joka sisälsi paljon uusiin tuotteisiin tutustumista, testausmenetelmien kehittämistä jne.

Ohjelmistokehityksessä oli pitkään vallalla ns. vesiputousmalli. Se kyllä sopii joihinkin projekteihin, mutta mitään uudenlaista tai luovaa sillä tavalla on erittäin vaikea tehdä. Nykyisin sen rinnalla käytetään erilaisia ketterän ohjelmistokehityksen malleja. Ne muistuttavat mielestäni hyvin paljon tutkivaa oppimista.

Tämä kurssi muistuttaa mielestäni rakenteeltaan hyvin paljon vesiputousmallia. On aikataulu, tietyt tehtävät ja ennalta valitut materiaalit. Voiko sillä tavalla oppia tutkivaa oppimista? Varmaan soveltaen, mutta se edellyttää omaa aktiivisuutta, kuten varmaan ymmärrätte. Pitää syödä omaa koiranruokaa.

Palataan sitten Adam Alterin esittämään kysymykseen. Mielestäni hän asetti sen väärin. Kyse on enemmänkin siitä, onko aktiivinen vai passiivinen, tuottaja vai kuluttaja. Internet antaa nyt ennennäkemättömät mahdollisuudet olla aktiivinen ja tuottaja. Toki vaikutteita voi etsiä, mutta kannattaa arvioida lähteet ja sitä muuta, joka varmaan on teille sitä vanhaa samaa.

Adam Alter tuli vastaan tästä: Lukukokemus: Adam Alter - Irresistible, The Rise of Addictive Business...

 

Julkaistu alunperin Turun Yliopiston avoimen yliopiston Moodlessa Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön projekti -kurssilla. Jutussa mainitusta tutkivasta oppimisesta kurssiin kuului luento:

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset