rkoski Mahdollisesti hyödyllistä tietoa

Joulun pahin vitsaus - loppuunkulunut musiikki

Tämä on tietysti vain oma mielipiteeni, mutta joulu on ehdottomasti tylsin juhla kulttuurissamme ja erityisesti joulumusiikki toistettuna täysin samanlaisena vuodesta vuoteen on luotaantyöntävää. Radion kuuntelun olen lopettanut jo noin 15 vuotta sitten lähinnä soittolistojen takia, mutta joulun aikana myös TV on niin täynnä toistoa, ettei sitä voi katsoa tai kuunnella.

Joululaulut ovat lisäksi muuta musiikkia oletusarvoisesti huonompia tai mielenkiinnottomampia, koska niiden odotetaan olevan "kauniita" yleisen kauneuskäsityksen mukaan. Siis tuttua, turvallista ja monotonista eli tylsää. Huomaa, että kirjoitin joululaulut. Musiikki, jossa on sanoitus, on yleensä yksinkertaisempaa kuin instrumentaalinen. Minä kuuntelen harvoin sanoituksia tarkkaan, joten ne eivät niin minua häiritse, mutta joululauluissa on todella kovaa tylsistyttämisen yritystä senkin suhteen.

Jouluruuastakin voisi kirjoittaa samaan tapaan, mutta jääköön se mainintaan, että jonkun britin ihmettely heillä köyhäilyruokana tunnetun riisipuuron kuulumisesta suomalaiseen joulupöytään oli joskus kauan sitten valaisevaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (76 kommenttia)

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Kun joululaulujen sanoituksia muistelin, niin Juicen LP Kuusessa ollaan (se jossa on Sika) voisi olla kuuntelemisen arvoinen vaikka siinä on vain neljä Leskisen omaa kappaletta. On siinä kuitenkin ehkä kolme "uutta" sanoitusta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Minuakin useimmat soittolistan joululaulut ärsyttävät, tulee kuultua tahtomattankin kun radio on päälle uutisia varten. Onneksi lähikauppa lopetti joulmusiikin soittamisen joten ilmeisesti on muitakin joita renkutus häiritsee.
Minusta taas nimenomaan perinneruokiin perustuva köyhäily on hienoa jouluruuissa. Vaikka nykyisin tuputetaan erilaisia hintavampia lisäyksiä mädit ym.
Riisipuuroa keitin äsken. Hyvältä maistuu kanelin ja pakastetun omenasoseen kera,

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Riisipuuro omenasoseen kanssa kuulostaa epäilyttävän paljon samalta kuin omenariisipuuro. Se on ainoa ruoka, jonka takia muistan lapsena oksentaneeni. Kerran olen sen jälkeen maistanut eikä se niin pahaa ollut, mutta on se edelleen ainoa painajaisruokani. Jouluruuista inhokkini on porkkanalaatikko, joka edelleen vahvistaa sitä, että riisin sekaan ei kannata laittaa ihan mitä tahansa. Riisipuuro taas on aika tylsä ja mauton ruoka.

Imelletty perunalaatikko taas on hyvä esimerkki siitä, että useat perinteiset jouluruuat eivät enää sovellu nykyaikaan. En nyt muista sen minimipaistoaikaa, mutta oli se ainakin neljä tuntia, jollei peräti kuusi tai kahdeksan. Leivinuunin jälkilämmössä se onnistuu vielä järkevästi, mutta sähköuunin kanssa ainakin minusta tuntuisi tyhmältä laskea onko sähkö kalliimpaa kuin valmistusaineet. Eikä se täysikokoisen kinkun paistoaikakaan mitenkään järkevältä kuulosta. Jälleen leivinuunille suunniteltu resepti. Ihan kuin järjen käyttö olisi kielletty, koska perinteet.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Omenariisipuuro ei keitetä maitoon, sitäkin teen joskus ja on mielestäni hyvää. Aika mautontahan riisipuuro on mutta minä taas tykkään miedoista mausta. Ohrapuuro on maukkaampaa.
Olen joskus yrittänyt tehdä imellytetty perunalaatikkoa huonoin tuloksin. Ei sitä paisteta hirveän monta tuntia, mutta muusi pitäisi imellyttää yön yli lämpimässä, joten vähintään puuhella olisi tarpeen.
Puilla lämpiävä leivinuuni olisi ihanaa, siitä tulee ihan oma aromi leipiin ja ruokaan. On kiva kun maukas ohrapuuro on aamulla valmiina odottamassa.
Ohrarieska ja leipäjuusto ei oikein onnistu sähköuunissa ollenkaan.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #5

"Olen joskus yrittänyt tehdä imellytetty perunalaatikkoa huonoin tuloksin."

Niimpä. Se pitkä paistoaika oli vahingon ansiota. Eräs aiempi naisystävä piti ko. laatikosta eikä ollut koskaan onnistunut tekemään yhtä hyvää kuin mummi tms. jolta ei enää päässyt kysymään aikuisiällä. Kerran sitten ne laatikot unohtuivat uuniin ja se taisi olla juuri leivinuuni, koska sellainenkin hänellä oli. Onnistumisen näki jo kuulemma päältäkin. Laatikon pinta oli laskenut alle puoleen ja värikin oli oikean keltaista hieman ruskeaan sävähtäen.

Kinkunpaistosta tuli mieleen, että kun niitä aika usein saa joulun jälkeen aika halvalla, niin voisi kokeilla, miten kinkunpalan painekeittäminen höyryssä onnistuu. Olen marinoiduista naudanpaloista saanut sillä tavalla todella mureaa, mehevää ja maukasta nopeasti. Mainitun exän kanssa ostettiin tammikuussa pääsiäiskinkkua, mutta ei sentään juhannuskinkkua. Leivinuunin lisäksi hänellä oli riittävästi jälkikasvua, jotta perinteinen joulu oli mittakaavankin suhteen järkevää.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #7

Aivan, sen vähäisen mittakaavan takia en juuri viitsi jouluruokia laittaa. Karjalanpaistia olen laittanut kinkun sijaan, nyt syötiin porsaan ulkofilettä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ei se mikään ihme ole jos imelletty perunalaatikko ei ole hyvää kun sitä on paistanut 6-8 tuntia. 150° ja pari-kolme tuntia riittää.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #6

Raimo on tietenkin sähkönkulutuslaskelmissaan niin rationaalinen, ettei ole edes kokeillut sellaista ruokaa, saatikka hämäläistä räätikkälootaa.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #8

Sähköuunissa en ole oikeastaan muuta ruokaa tehnyt omalla reseptillä kuin ruisleipää joskus 80-luvulla. Se olisi oman kirjoituksensa arvoinen, mutta kun ei enää kaikkea varmuudella muista. Mittakaavasta kuitenkin sen verran, että ruisjauhoa yhteen erään meni 10 kg ja taikinaa vaivasin tukevaan porakoneeseen kytketyllä omatekoisella potkurilla. Käymisastian vetoisuus oli 30 l.

Ostin aika äskettäin, ennen kuin Lidl oli painanut reissumiesten hinnat ihan naurettaviksi, leipäkoneen. Ajatus oli kokeilla sienijauheen sekoittamista leipäjauhojen joukkoon ensin pienessä mittakaavassa, mutta eihän se nyt tunnu lainkaan järkevältä.

Sähköuuni on siis tylsä, tehoton ja huonosti kokeiluihin soveltuva vehje. Mikro ja grilli kesällä ovat paljon kivempia.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #10

Paistoitko koko sen ison taikinan tavallisessa sähköhellan uunissa?

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #12

Juu. Sellainen päivän homma. 20 limppua yhteensä, 4 limppua pellille, ensin alas 45 min, ylös 45 min, jolloin alas toinen pelti ja sitten kierto jatkui edelleen 45 min välein. Uunissa leivät olivat siis yhteensä 5 h 15 min, yksittäinen pelti 1 h 30 min, mutta taikinan kanssakin meni aikaa. Taikina sai käydä kolme päivää siinä vaiheessa, kun olin saanut maun kohdilleen. Melkein kaikki limput pakkaseen ja niitä sitten söikin useamman kuukauden.

Ei se ensimmäinen työohjeen tapainen reseptini ollut. Se oli noin 7 minuutin makaronilaatikko. Siinä hauskinta oli kellottaa koko valmistusprosessi ja pyrkiä uuteen nopeusennätykseen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #13

Meillä taitaa olla hieman erilaiset systeemit. Minä en juuri kelloa käytä.
Välillä munakelloa, että havahtuisin täältä koneen äärestä.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #15

On niitä muitakin keinoja tehdä ruuanlaitosta mielenkiintoista tai hauskaa. Sen mainitun exän poikien koulukaverit sanoivat minusta kunnioittavaan sävyyn, että osaan tehdä pitsanmakuista nakkirisottoa. Salaisuus tietysti hieman oreganoa ja tapani tuntien varmaan sipulia sekä tomaattimurskaa. Sitä naurettiin monta kertaa eikä se vieläkään huonolta vitsiltä vaikuta.

Nakkirisotto on aika hyvä esimerkki niin yksinkertaisesta ruuasta, että ainuttakaan reseptiä ei pidä lukea, mittaa käyttää eikä mitään merkitä muistiin. Siihen aikaan oletuskattilakoko oli muistaakseni 6 tai 7 litraa, mutta joskus jopa 10 litraa. Silmämääräisen mitoituksen tavoite oli saada kattila niin täyteen, että juuri sekoittamaan pystyi läikyttämättä ja lisäysjärjestyksellä se, että koko ajan oli tekemistä ja silti ruoka valmistui mahdollisimman nopeasti.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #18

Toi jo kuulosta sellaiselta jota minäkin pidän hauskana ruuanlaittona. On jäänyt mieleen kun olin nuorille talkoo-emäntänä kun laittoivat kattoa. Kalasoppa ym. kalaruokia. Yhdellä aterialla oli omaa herkkuani riimusuolattuja ahvenia. Kyllä hiveli tätiä kun veljentyttärieni teini-ikäinen veli sanoi, ettei ole koskaan syönyt mitään niin hyvää.
Kerran tein ystävätteren juhliin puuhellalla kasvisbortzia ja toiseen 10 litran kattilaan sävelsin jotain kaali-papu-tomaattikeittoa. Ajatuksena,että alkukeiton voi valita maun mukaan, mutta jokainen vieras söi kaksi lautasellista keittoa ennen kuin kävivät buffettitarjoilun kimppuun.
Kiva on tehdä ruokaa isohkolle porukalle ja kuulla kiitokset.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #20

Kokki minun makuuni. Itse en ole koskaan päässyt yrittämään kahta 10 litran keittoa samanaikaisesti, joten kunnioitukseni.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #24

Kaalin suikaloimisessa käsin oli kova homma, punajuuret ja porkkanat raastoin koneella.
Minusta on myös kiva tehdä yhdessä ruoka jonkun kanssa.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #39

"koneella", no niin tietysti. On se kuitenkin kova homma "orkestroida" laajempi kokonaisuus. IT-puolella virtuaalikoneiden tarvepohjaista käynnistystä ja johtoa tai jotain sen tyyppistä kutsutaan nykyään orkestroinniksi.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #6

Seija, taitaa olla sama salaisuus kuin Kaijan blogissa mainitsemassasi lanttuhaudassa. Reilusti ylikypsää, maukkaampaa ja tummempaa. Enempää en osaa asiasta sanoa, kun en itse tehnyt enkä sitä hänen mumminsa tms. tekemääkään nähnyt saati maistanut.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #19

Raimo, se leivinuunin jälkilämpö meni ohi, sillä kun se laatikko on ollut matalassa jälkilämmössä niin on vain muhinut. Leivinuuni on enää maalla, pitäisikin teettää miehillä kaukalo ja kokeilla joskus Lemin särää.

http://www.museosara.fi/

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #27

Jos minulla olisi leivinuuni leipaisin ohuita ohrarieskoja. Niitä on helppo leipoa.
Minusta on mukavaa leipoa jonkun kanssa yhdessä.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä Vastaus kommenttiin #6

Imelletyn perunalaatikon "salaisuus" on imeltämisessä, johon ainakin meidän sähköuuni, jossa on haudutusvaihde, sopii erinomaisesti. Perunat (+ jauhot) imeltymään 50°:seen puoleksi tai vaikka koko vuorokaudeksi. Jos uunia tarvitsee välillä johonkin muuhun, voi perunapytyn välillä ottaa hellan päälle, ei se niin nopeasti jäähdy. Paistoajaksi riittää Seijan mainitsemat 3 tuntia.

Aina on onnistunut ja onnistumisen samoin kuin syömisen ilo ollut suuri.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä Vastaus kommenttiin #28

P.S. Sähkönkulutustakaan ei kannata niin surra, koska keittiön patteriin voi säätää pienemmälle, kun uuni on päällä.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #29

Riippuu tietysti siitä, kuka maksaa suoraan lämmityksen, että viitsiikö ja kannattaako.

Seijan toisaalla linkittämässä Ylen lanttuhautajutussa todettiin aika pätevästi, että "Lantun viljeleminen ja keittäminen ei onnistunut [kaupunkilaisilta] tehdastyöläisiltä", koska ei ollut leivinuunia tai puuhellaa, joiden tavallaan ilmaisella sivulämmöllä voitiin hauduttaa tai nykytermein tehdä slow foodia.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #37

Tampereella Amurin tehdastyöläisaluella oli isolla puuhellalla varustetut yhteiskeittiöt neljälle ruokakunnalle. Muissakin puutaloissa oli puuhellat.
Sodan jälkeen ruvettiin rakentamaan työläisille kerrostaloja jossa oli vain sähköhellat.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #37

Oli Husqvarnan liesi, jossa sekä kaasu- että sähkölevyt. Sähkölevyt on vaihdettu keraamisiin ja uusi uunikin kytketty, mutta kaasulevyt jätin. Viereisessä alakaapissa olevalla kaasupullolla hauduttelee seuraavan vaihtoon/täyttöön pitkään ja varsinkin ellen käytä painekattilaa käytän kaasupuolta. Pitäisi kysyä meiräm miäheltä paljonko vaihto maksaa, mutta tullee edullisemmaksi kuin sähkö ja sitä paitsi tykästyin aikanaan Stadissa kaasulieteen; vasta uudehkoa keraamista liesitasoa voi säädellä yhtä nopeasti.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #42

Kaasu on kyllä kätevä kun se on niin nopea. Pitääkin kokeilla kesän tullessa ulkogrillin sivupoltinta kastikkeen tekoon. Aikaisemmin olen juossut sisältä ulos jatkuvasti, mutta pitää kokeilla siirtää vielä enemmän keittiötä ulos ilmojen salliessa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #42

Sellaista liettä en ole nähnytkään. Lapsuuden asunnossa Turussa oli vain kaasuliesi. Kaupungin kaasu tuli putkia pitkin kuten Hesassakin. Kylpyhuoneessa oli kaasuboileri jolla lämmitettiin kylpyvesi.
Vapuksi isäni täytti ilmapalloja kaasulla. Me mukulat yleisönä jännitimme räjätääkö pallo ja ruvettiin huutaan stoppia kun näytti uhkaavalta. Joku sitten räjähtikin.
Mummoni ei vanhoilla päivillään oppinut käyttämään sähköhella vaan poltti usein ruuat pohjaan.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #50

Ei taida enää ollakaan, ainakaan en löytänyt kun siitä sanoi uuni itsensä irti ja kytkennöistä kai johtui että samalla vaihdettiin sähkölevytasokin keraamiseen. Toi miäs muistelee että 5 kg kaasupullon vaihto maksaisi 14 euroa, kestää monta kuukautta.

En tiennytkään että myös Turussa oli kaupunkikaasu, eikä se mummosi ruokien pohjaan polttaminen ihme ole kun oli tottunut kaasuhellaan, jossa liekin saa hetkessä minimille.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #56

Turussa ei ole tainnut olla enää pitkiin aikoihin. Onko Helsingissä enää?
Omat niksinsä on kaikissa hellatyypeissä. Kaasuhellaa olen välillä kaivannut mökillä kun aamukahvin keitto puuhellalla tuntuu pitkältä.
Induktioliettä en ole koskaan käyttänyt.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #29

Minulla ei patterin säätäminen vaikuta sähkölaskuun.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä Vastaus kommenttiin #38

Juu, minulla se vaikuttaa öljylaskuun. Puhutaan toki aika marginaalisista summista sekä sähkö- että öljylaskun suhteen, niin että sellaisten summien takia en jätä lempiruokia tekemättä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #48

Minä taas en viitsi työläitä lempiruokia tehdä vain itselleni.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä Vastaus kommenttiin #51

Ymmärrän tuon. En minäkään varmaan viitsisi. Motivaatiota lisää, kun on puoliso ja perhettä sekä ylenevässä että alenevassa polvessa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #53

Niinpä tietenkin. Sehän on rakkauden teko.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #28

Perunalajikkeellakin on väliä, Pito tai joku muu jauhoinen.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä Vastaus kommenttiin #32

Pito on hyvä, mutta sitä on vaikea saada nykyään (paitsi Hakaniemen torilta). Kokeilin afralla, ja ainakin minusta tulos oli hyvä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #33

Irtomyynnissähän Pitoa vain on, jos on, mutta noin yleisesti ottaen perunapussin väristä voi katsoa mikä, jos on vain valmiiksi pussitettua.

http://www.k-ruoka.fi/pirkka-tuotteet/perunasi/

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä Vastaus kommenttiin #34

En ole ikinä ostanut muovipussiin pakattua perunaa. Nuo sinun linkkaamasi eivät taida sentään olla läpinäkyviä, mutta sellaisiakin näkyy kaupoissa, mikä on hirmuista.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #35

Mielelläänhän perunat valitsee, mutta kaikissa pienissä lähikaupoissa ei ole irtoperunaa, ainakaan joka lähtöön.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä Vastaus kommenttiin #36

Kunnollisen perunan saatavuus voi tosiaan olla ongelma. Itse asun kävelymatkan päässä Mankkaan jättisuuresta K-kaupasta, jossa on sentään jonkin verran valinnanvaraa. Pienissä kaupoissa irtoperuna saattaa usein vihertyä. Paperipussiin pakatut puikulat ovat tavallisiksi keitinperunoiksi kelvollisia.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #33

Meillä syötiin taas Pitoa jouluna, sitä on saanut aina Oulun kauppatorilta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #60

Niillä leveysasteilla ei ehkä kannata kovin paljon uusia lajikkeita kokeilla, vaan viljellään edelleen hyväksi havaittu.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Brittien keittiö ei muutenkaan ole erinomaisen maineessa, ehkä eivät osaa keittää riisipuuroakaan.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Onpa mukava kuunnella rauhallista Joulun Sanomaa laulujenkin kautta, kun niitä ei ole viihteellä ja renkotuksilla pilattu.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Jos nyt jotain positiivista pitää punnertaa musiikista juhlapäivien osalta, niin pääsiäinen on ihan mainio. Bachin passiot ovat loistavaa musiikkia. Viimeksi olen kuunnellut Matteus-passion vuonna 2011 Logomossa. Näennäisen yksinkertaista musiikkia, mutta muuttuu koko ajan ja on monipuolisesti ääniä. Logomossa oli noin 200 esiintyjää.

Alkupuolella lähes kolmituntinen esitys huolestutti, mutta loppupuolella käsitin, että juuri kesto teki siitä ainutlaatuisen. Ainoa muu musiikki, johon sitä osaan verrata on minimalismi. Teos elää ja muuttuu koko ajan, mutta niin vähän, että sitä on vaikea havaita. Philip Glassin musiikki Reggion Koyaanisqatsissa yltää lähes samaan, mutta vain kuvan avustamana.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Onhan niitä upeita oratoorioita ym. jouluaikaankin.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #16

Joo mutta pääsiäisenä ei kuule joka tuutista pääsiäislauluja.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #16

Kommenttisi myöhästyi siinä mielessä, että olin jo aloittanut Matteus-passion kuuntelun. Kestää ehdottomasti muutaman vuoden välein kuuntelun. Vajaa kolme tuntia on kuitenkin niin pitkä aika, että useammin ei oikein uskalla kokeilla toimiiko se vielä. Vielä viimeiset minuutit..

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Se on kyllä hieno, sinulla on varmaan hyvät äänentoistolaitteet päinvastoin kun minulla, mutta kuitenkin elävän musiikin kuunteleminen on oma luokkaansa.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

En minä niitä kehtaisi kehua. Vahvistin on sen verran tehokas, että ei ole tarvinnut koskaan huudattaa ja äänenlaatu on edelleen ihan hyvä mielestäni. Joskus aikoinaan TM:ssä tai Hifi-lehdessä vertailivat vanhaa pienehköä laatuvahvistinta uuteen ja se vanha oli huudatettu tehottomaksi ja säröiseksi. Pari ensimmäistä omaa kokivat aikoinaan saman kohtalon, joten ilmiö on varsin tuttu.

Kaiuttimet ovat itse tehdyt Hifi-85/3:t, jotka kasasin eräänä juhannuksena joskus 80-luvulla. Myös ne ovat riittävän järeinä kestäneet hyvin aikaa. Nuorempana käräytin diskantit pari kertaa, mutta silloin sai vielä uusia elementtejä. Painoa noin 30 kg/kpl, koska käytin ohjetta selvästi paksumpaa lastulevyä. Pyörät olen näköjään vaihtanut toisessa järeämpiin, kun jossain muutossa niitä kolhittiin rikki.

Se oli parhaita juhannuksia, joita muistan. Mielekästä tekemistä riippumatta muista, jotka tyypillisesti vetävät pään täyteen, koska kalenteri käskee. Nyt soi Mozartin Great Mass in C minor, K. 427 eli edelleen sakraalimusiikkia youtuben arpomana. Sitäkään koskaan tainnut kuulla, kun Mozart oli ensimmäinen klassisen musiikin säveltäjä, jonka tuotantoa soitettiin puhki nuoruudessani. 40. tai 41. sinfonia.

Aamu alkoi musiikin osalta YLE1:n aamu-TV:ssä esitetyllä joululaululla, jossa oli kyllä ihan näppärä uusi sovitus, mutta harvoin minua pelkkä sovitus jaksaa kiinnostaa. Sitten rauhoitukseksi omalta koneelta Zappaa ja debyytin Freak out alkupuolelta I Ain't Got No Heart!, jonka sanoitus herätti muistamaan, että normaalien rakkauslaulujen lyriikat on niin todella moneen kertaan kuultu. Seuraavaksi sanoitusten ja joulun takia Juicea, jonka tuotannosta minulla on noin puolet koneella. Ei sitä kestänyt pitkään vaikka aikoinaan vain siirsin CD-levyjen sisällöt kuuntelematta pikana klusterin avulla. Mieshän on musiikin osalta minun mielestäni kuuluisin siitä, että teki saman kappaleen kolmella eri sanoituksella kai parin kuukauden sisällä. Tarzanin kalsarit, Einarin mopo ja joku kolmas unohtunut renkutus, jota ei sitten enää radiotoimittajatkaan kestäneet. Loppu onkin sitten kirjattuna. Zappaa oli ajallisesti aika pitkään. Enimmäkseen konserttitaltiointeja, joiden kappaleiden tuttuus on jättänyt ne kuuntelematta. Melkoista showta ja sovitukset hieman erilaisia kuin tutummilla studioversioilla.

Kiitoksia hyvästä seurasta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Samoin, vaikka äänentoistolaitteista en ymmärrä mitään.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Joulumusiikkia todellakin kuulee näinä aikoina runsaasti. Onneksi sitä ei sitten kuulekaan muina vuodenaikoina. Se pelastaa parhaiden joululaulujen vetovoiman.

Kaikkein ihanimpia joululauluja tulee moneen kertaan ikävä kevään, kesän ja syksyn mittaan. Ainakaan minä en kyllästy kuuntelemaan Adolphe Adamin Joululaulua Jussi Björlingin esityksenä tai Karl Collanin Sylvian joululaulua vaikka Jorma Hynnisen tai Soile Isokosken tulkintoina. Jouluna soitetaan kyllä paljon tyhjänpäiväisiä renkutuksia, mutta joka vuosi nousee pintaan myös nautittavia sävelmiä, joita kuulee mielellään taas ensi jouluna.

Sen sijaan muuta musiikkia uhkaa loppuun soittamisen vaara, kun niitä kuulee ympäri vuoden. Olenkin ehdottanut, että Beethovenin 1. sinfoniaa soitettaisiin vain tammikuussa, 2. sinfoniaa helmikuussa jne.

Sen sijaan Mozartin 38., 39. 40. ja 41. sinfonioita jaksan kuunnella vaikka joka päivä.

http://timouotila.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuur...

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Ehdotuksessasi loka–marras–joulukuu jäävät siis beethovenittomiksi. Eipä silti, kun nyt Sibeliuksen juhlavuonna Sibeliusta on tulvinut joka tuutista, olen ajatellut, että vuoden 2016 voisi julistaa Sibelius-paastoksi, jolloin Sibeliusta ei soitettaisi nuottiakaan.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Olli Väisälä. #31.
Syksy voisi tosiaan jäädä beethovenittomaksi. Sen sijaan silloin voitaisiin soittaa Brahmsin neljää sinfoniaa. Sibelius-paastokin tekisi hyvää näin juhlavuoden jälkeen.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä Vastaus kommenttiin #44

Hm, Brahmsin sinfonioita kannattaa kyllä kuunnella muulloinkin kuin syksyllä. Esim. ihmeellisen rikas ja valoisa kakkonen sopii heräävään kevääseen ja alkukesään.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #54

Ja Vivaldin Neljää vuodenaikaa voisi kuunnella vaikka jokaisena vuodenaikana.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Meillä suomalaisilla on kuitenkin se onni, että meillä on oma rikas joululaulusto, joka on toista luokkaa kuin kauppakeskuksissa soitettavat amerikkalaiset renkutukset: esim. Sibeliuksen En etsi valtaa loistoa ja Hanget korkeat nietokset, Armas Maasalon Hiljaa, hiljaa ja Kun maas on hanki, Otto Kotilaisen Varpunen, Madetojan Arkihuolesi, Martti Turusen Me käymme joulun viettohon...

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Olli Väisälä, #30.
Tästä olen täsmälleen samaa mieltä.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Joululaulut on osa perinnettä, joka kannattelee niitä arvoja, joita on halunnut säilyttää elämänsä ajan. Elämän, joka on 0-100 max! Ajanlaskussa tosi lyhyt tuokio.

Tänä jouluna kuulin tytöstä, joka oli pelastanut vuosia sitten pikkuveljensä hukkumasta. Muutamaa vuotta myöhemmin veli kuoli syöpään. Isosisko itkee aina kuullessaan joululaulun 'Varpunen jouluaamuna'!

Tunnemuistot on merkittävä osa ihmistä.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Lopulta kai kyse on siitä, haluaako elää saman hetken yhä uudelleen, ja uudelleen. Lontooksi vaihtoehtoistermi on "move on" tai kotoisammin elää elämäänsä.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Irti päästäminen on vapautumista menneestä! Mietin, pikkuveljen menetykseen liittyvässä itkussa voi olla kyse tietoisesta ikävästä, jonka tarve linkittyy jouluun ja musiikkiin. Itkun mahdollistuminen mielessä.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Itselleni oli melkoinen pettymyt tämä Raskasta joulua-ohjelma. Kuvittelin, että metallimuusikot soittaisivat heavy-versioita vanhoista joululauluista, mutta esittivätkin ne perinteisellä tavalla. Metallimuusikkomme eivät siis poikenneet käytännössä mitenkään iskelmälaulajista:(

Ehkä niitä joululauluja voisi jollakin tavalla kuunnella ellei niitä alettaisi soittamaan kaupoissa jo lokukuun lopulta lähtien. Joulun koittaessa niihin on täysin kyllästynyt.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Onneksi meidän lähikaupassa ei enää soitella.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Olimme 22.12. Kallion kirkossa kuuntelemassa Tarja Tujusen Aave Maria konserttia. Seitsemän Aavemariaa (yksi Schubertin) ja muutama joululaulu ja Nightwishin Walking in the air... Musiikin metallisuus alussa ja puheääni oli epäselvää, eikä suomenkielisistä sanoista saanut kirkossa kunnolla selvää, eikä kuulossa ole vikaa. Ystävämme myös totesivat, että ei ollut sitä, mitä olivat odottaneet. Tulipahan kerran koettua, ei toista kertaa.
Tarja Turusen musiikkia kuuntelimme levyltä kotona. Oli aivan toisen tasoista, Aave Mariatkn, joulumusiikkia tai ei?
https://www.youtube.com/watch?v=X7MNiVrF4ik

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Voin kuvitella, että tulos on hirveä jos kivikirkossa on käytetty äänentoistolaitteita.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Kirkkojen ehkä tärkein suunnitteluperiaate on aina ollut hyvä akustiikka. Jopa niinkin mahdottomalta päällisin puolin vaikuttava kirkko kuin Turun tuomiokirkko nykyisessä muutaman vuosisadan tårta på tårta remontoidussa tai uudelleen rakennetussa muodossaan on akustiikaltaan hieno. Kyllä se ulkoa näyttää edelleenkin hienolta, mutta jos näkee pohjapiirustuksen ja ajattelee akustiikkaa, niin ihan hirviöltä se näyttää.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #66

Mietin sitä, olisiko konsertti toiminut paremmin ilman äänentoistolaitteita tai minkälaiset äänentoistolaitteet toimisivat kirkossa parhaiten?
Uruthan soivat kirkoissa hyvin. Urkuparviko siinä apuna. Kuorotkin esiintyvät yleensä siellä?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #70

Kyllä solistinkin laulu kuuluu kivikirkossa jos on edes jonkinmoista ääntä.
En ole ollut tällaisten viihdelaulajien kirkkokonserteissä joten en tiedä käyttävätkö yleensä äänentoistolaitteita.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tampereen Tuomikirkko on akustiikaltaan mahtava. Olen kuullut siellä monia hienoja konserttejä. Aivan upeasti esitetty Bachin passiokin.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Varmaan juu. Siellähän taisi olla aika hurmaavia maalauksiakin. Vähän toista luokkaa kuin "kotikirkkoni" eli Martin kirkon alttarimaalaus. Yllä linkittämäni Logomo oli kuitenkin penkkien suhteen paljon lähempänä taivasta kuin yksikään istumani kirkon penkki. Sellaista yleistä leffateatteritasoa vain, mutta ei koko ajan muistuttamassa, että nyt istut kirkossa.
Vajaa kolme tuntia kirkon penkissä, kyllä Bach kantaa pitkään.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ovat ne maalaukset siellä vieläkin:) Köynnöksenkantajat-frescolle oli aikanaan käydä niin kuin Aku Ankalle, jolle vaadittiin housuja. Minä taas en pienenä halunnut istua Kuoleman puutarhan lähellä.

http://www15.uta.fi/koskivoimaa/kaupunki/1900-18/t...

- lisää löytyy haulla Tampereen tuomiokirkko maalaukset

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tampereen tuomikirkko on käsityöläistaidon mestariteos. Aina löytää uusia yksityiskohtia.
Martinin kirkossa en muista käyneeni. Mikaelin kirkko on upea.
Kerran kuulin norjalaisen urkurin konsertin sekä täällä tuomikirkossa, että Ruoveden suuressa puukirkossa. Hieno akustiikka molemmissa, mutta loi aika erilaisen tunnelman. Tuomiokirkossa piti laittaa korvatulpat.

Käyttäjän IlpoNurmenniemi1 kuva
Ilpo Nurmenniemi

Todellinen jouluvitsaus on kanttorin elämässäni ollut "Kauneimmat joululaulut"! En todellakaan ymmärrä niiden suosiota. Vuosikymmenten aikana minun osalleni lankesi vain uupumus, joka näkyi myös perheeni elämässä. Sisällöltään täyttä puppua! Jouluvirret ovat sentään asiaa.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Joulu on täällä pohjoisella pallonpuoliskolla ja etenkin näin pohjoisessa kaikkein ikävin aika, talvipäivän seisaus. Tästä se nousu eli valoisuus taas alkaa.

Jouluvirsistä en osaa arvata, mutta taitaa J.S. Bach johtaa senkin osaston säveltäjätilastoa. "Hyvää kamaa" siis jo ihan oletusarvoisesti. Kun ilmeisesti tunnet sakraalimusiikin paremmin kuin minä, niin onko niitä hyviä oratorioita tms. jouluksi tehty muitakin kuin virsiosastolla?

Taitaa syyllisiä löytyä myös musiikintekijöiden puolelta. Kuka nyt jouluksi tekisi hyvää musiikkia paitsi rahan takia? Keväälle löytyy vaikka mitä. Passiot ja kevätuhri noin aluksi ja jos mennään viihteelle ja kesään, niin aina tulee kesähitit, joita kestää aikansa, mutta ei ne jatkuvasti kummittele.

Käyttäjän IlpoNurmenniemi1 kuva
Ilpo Nurmenniemi

J.S.Bach in jouluoratorio ja jouluajan kantaatit kannattaa etsiä ja kuunnella pikimmiten. Jouluajan klassisen musiikinhelmiä on paljon myös muilta säveltäjiltä. Niitä ei kansa tunne, mutta ovat tutkimisen arvoisia! HYvää jouluajanjatkoa sinulle!

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Tästäkin joulusta selvittiin kun vaihtoi kanavaa tai pani äänettömälle välittömästi joululaulun alkaessa. Esim. se Hartwallin mainos oli vähän salakavala, mutta ehdinpäs joka kerta!

Jos asuisin kulttuurissa, jossa joulua ei vietettäisi, tuskin sitä kaipaisin. Enkä ihmettele että monet pakenevat Thaimaaseen tms. Joululla terrorisoivia löytyy koto-Suomessa ihan riittävästi.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa